Aatoksia: Muutoksen juna liikkuu jo

13.11.13

Aatoksia

Muutoksen juna liikkuu jo

Kirkolliskokouksen loppupuheenvuorossa arkkipiispa Kari Mäkinen totesi, että syksyn istuntokausi ei jää historiaan suurten päätösten eikä rikkirepivien äänestysten tapahtumana.
   Paljon työtä tehtiin kirkkomme tulevaisuuden hyväksi. Päivät saattoivat venyä 12 tunnin mittaisiksi.
   Erityisesti hallinto-, talous- tai lakivaliokuntiin tai valitsijamiehiin kuuluvilla suunnitellut tauot supistuivat muutamaan minuuttiin.
   Mielenkiintoista oli havaita, että muutoksen juna lähti liikkeelle.
   Kirkon keskusrahaston talousarvio ja toimintasuunnitelma hyväksyttiin puheiden jälkeen niin, että ainoaksi muutokseksi jäi määrärahan lisäys seurakuntakodin hankinnalle Espanjan Fuengirolaan, jossa talvikautena elelee noin 30.000 suomalaista.
   Mahtaako ikävä kotiin ja kotikirkkoon vaivata, sillä lomarannoilla kirkon tapahtumissa riittää väkeä.
   Eniten puhetta riitti toimintasuunnitelman käsittelyn aikaan seurakuntien ja hiippakuntien rahatilanteesta, jakomekanismin oikeellisuudesta, vaalijärjestelmästä ja siitä, mikä on maallista hallintoasiaa eikä vaadi kolmen neljäsosan määräenemmistöä tullakseen hyväksytyksi kirkolliskokouksen päätöksenä.
   Muutoksen juna liikkuu ja valo vilkkuu tunnelin päässä: ensi keväänä tulee hyväksyttäväksi väljän puitesopimuksen mukainen perusmalli – yhtymämalli, jossa kaikki seurakunnat kuuluvat johonkin itsensä kannattavaan yhtymään.
   Mallin mukainen toimintatapa edellyttää seurakunnilta muutosvalmiutta ja sopeutumista yhteistyöhön.
   Seurakuntavaalit ovat ensi syksynä ja uudet luottamushenkilöt ovat heti tiukan paikan edessä, sopeuttamassa entistä yhtymää uuteen toimintamalliin tai ovat mukana perustamassa uutta yhtymää.
   Uskon, että uudet päättäjät eivät tyydy pelkkiin nuijan kopautuksiin.
   Tämä koskee erityisesti nuoria, jotka kasvatuksensa mukaisesti osaavat ja uskaltavat ottaa vastuuta ja päätösvaltaa.
   Viisaasti toimii kirkkoherra, joka sopeutuu nykyaikaan ja uskaltaa luottaa seurakuntalaisten valitsemien luottamushenkilöiden osaamiseen ja asiantuntemukseen.
   Tulevaisuudessa vapaaehtoisissa on mahtava voimavara, kun on tultava toimeen vähemmällä.
   Vielä päivän miete meille kaikille: Et haaveillen voi työskennellä / et harmitella kyynelin, / Vaan iloisella sydämellä / voit uutta luoda sinäkin (Theodoor Fontaage).

ANTERO AAKKO

Artikkeli on osa lehteä 38/2013