Aatoksia: Pyhä Byrokratius

6.11.13

Aatoksia

Pyhä Byrokratius

Byrokratia tulee kahdesta sanasta, ranskalaisesta bureausta ja kreikan krateinista. Byrokratialla tarkoitetaan organisaatioihin kuuluvia toimenpiteitä, protokollia ja hallinnon rakenteita. Byrokratiaa on ollut iät ja ajat, yhtä kauan kuin ihmisiäkin. Sitä tarvitaan yhteisten asioiden hoitamisessa, mutta useimmiten sanalla on huono kaiku. ”Sehän on sitä kankeaa byrokratiaa.” ”Hyvä asia hukkui byrokratiaan.” ”Se se on varsinainen pilkunviilaaja, oikea byrokraatti.”
   Onkohan suomalainen Pyhä Byrokratius syntynyt kirkossa? Suomen vanhin virasto on nimittäin Turun tuomiokapituli. Se vietti 700-vuotisjuhlaansa Turun linnassa vuonna 1976, samalla oli ev. lut. kirkon parlamentin, kirkolliskokouksen satavuotisjuhla. Sain olla tuossa hienossa juhlassa. Runoilijarovasti Jaakko Haavio lausui kirjoittamansa juhlarunon. Siinä oli puolet säkeistöistä latinaksi, jota ymmärsivät vain latinan taitajat.
   Arkkipiispa Paavali puolestaan lauloi runon, joka oli kohdistettu arkkipiispa Simojoelle. Runo oli kreikankielen murretta, jota ei puhuta enää missään maailman kolkassa ja jota Paavalin lisäksi kukaan muu ei ymmärtänyt.
   Samaisessa kirkolliskokouksessa yritettiin tosissaan karsia byrokratiaa. Käsillä oleva mietintö kohdistui aikoinaan tilapäiseen tarpeeseen syntyneiden kokonaiskirkon toimikuntien yhdistämiseen ja karsimiseen. Toimikunnista kun oli tullut organisaatioita, joilla ei ollut aina mitään kosketuspintaa perusseurakuntiin. Koko asia ja vuosien työ kaatui äänestyspäätöksellä Pyhän Byrokratiuksen hyväksi.
   Kun avaa kirkon taskukalenterin, kauhistuu kirkkohallituksen ja sen osastojen, toimikuntien ja laitosten paljoutta. Pyhä Byrokratius on pitänyt puolensa lisäämällä byrokratiaa.
   Toimin opettajana 18 vuotta. Ajattelin joka päivä, miksi minun pitää kirjoittaa tuntikohtainen päiväkirja. Joskus lintsasin ja olin lakossa viikon, mutta tunsin Pyhän Byrokratiuksen katseen niin läpitunkevana, että oli pakko korjata laiminlyönti jälkikäteen. Kukaan ei koskaan tarkistanut päiväkirjojani, joita kertyi mahtava pino. Nyt koko päiväkirjoista on luovuttu.
   Papin virkatehtäviä sain hoidella 25 vuotta. Kun täytin sakastissa kirkkopäiväkirjaa, ajattelin joka kerta, miksi minun pitää kirjoittaa sarakkeeseen jumalanpalveluksessa lauletut virret. Kuka niitä tarvitsi? Tulin siihen tulokseen, että kun kirkossa on muutenkin paljon näkymätöntä ja tuonpuoleista, niin tilastoin virsiä sakastissa myhäilevän Pyhän Byrokratiuksen mieliksi.
   Uudessa seurakuntarakennemallissa piti hallinnon keventyä ja byrokratian vähentyä. Onko totta, että kirkolliskokouksen enemmistö on nykyisen yhtymähallinnon kannalla?
   Terveisiä sinne Turkuun Pyhälle Byrokratiukselle, joka hiiviskelee käytävillä. Ja Jumalan siunausta kokoontuvalle kirkolliskokoukselle.

ERKKI PIRI

Artikkeli on osa lehteä 37/2013