Aikuisten pyhäkoulu: Lupaus huolenpidosta kantaa

6.11.13

Aikuisten pyhäkoulu:

Lupaus huolenpidosta kantaa

Jokainen meistä on varmasti murehtinut, kuinka selvitä arkipäivän haasteista.
   Ihmisillä on olemassa tiettyjä perustarpeita, jotka on saatava tyydytetyksi. Kaikilla ei kuitenkaan ole samanlaisia elinolosuhteita ja siksi osa perustarpeista jäisi tyydyttämättä ilman apua.
   Kärsivien auttamisten takana on Jumalan huolenpito kanssaihmisten välityksellä.
   Jeesuksen opetus Matteuksen evankeliumin 6. luvussa (jakeet 25–34) konkretisoi Jumalan huolenpidon: ”Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? ”
   ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?”
   ”Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!”
   ”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. ”
   ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

Taustalla on todellinen arki

Helsingin yliopiston liturgiikan ja homiletiikan yliopistonlehtori Sini Hulmi kertoo, että Jeesuksen sanojen takana on todellinen ihmisten arki.
   – Jeesuksen aikana perheiden ja kylien työnjako oli perinteinen: ulkotyöt miehille, sisätyöt naisille. Kylväminen, leikkaaminen ja varastoihin kokoaminen olivat miesten tehtäviä, kehrääminen naisten. Opetus taivaan linnuista ja kedon kukista puhuttelee molempia sukupuolia.
   Ihmisten silmissä hyväksyttävää oli elää niissä rooleissa, joita yhteisö kullekin antoi.
   – Soveliasta käyttäytymistä kuvaa Vanhan testamentin Sananlaskujen kirja (10: 5): ”Viisas se, joka kesällä kerää, häpeä sille, joka korjuuaikana makaa.”

Kaukana trendikkyydestä

Ympäristö on aina noussut poikkeuksellisia ihmisiä vastaan.
   – Jeesus lähetti oppilaansa julistamaan lähelle tullutta Taivasten valtakuntaa. Ympäröivä yhteisö ei pitänyt heidän elintapaansa soveliaana, sillä he jakoivat rahansa keskenään eivätkä hankkineet mitään ylimääräistä.
   – Jeesuksen sanat taivaan linnuista ja kedon kukista palauttivat heidän kunniansa. He olivat pitäneet kiinni tärkeimmästä, Jumalan tahdon etsimisestä, vaikka elivät toisin kuin muut.
   Sanoillaan Jeesus kutsuu miettimään, mikä on elämässä tärkeintä. Onko tärkeintä jatkuva taloudellinen kasvu? Onko tarpeellista kuluttaa voimansa hankkiakseen uusia kiiltäviä tavaroita? Vai olisiko arvokasta rakastaa lähimmäistä ja Jumalaa?
   Voisiko lähimmäisen kohtaamiselle jäädä aikaa, kun luopuu oman vaurauden tavoittelusta?
   – Se ei ole trendikästä, mutta trendikkäitä eivät olleet Jeesuksen ensimmäiset seuraajatkaan. Silti hän lupasi, että taivaallinen Isä huolehtii heistä.

EIJA NUUTINEN

Artikkeli on osa lehteä 37/2013