Sampo

Isi futaa, rakentaa majan ja kantaa reppuselässä

6.11.13

Isi futaa, rakentaa majan ja kantaa reppuselässä

He ovat iloinen ja reipas päiväkerhoryhmä. Tänäänkin he kävivät reippaasti kävelyllä ja palasivat kirkkoon etuajassa, kertoo lastenohjaaja Päivi Sutinen Pyhän Andreaan kirkolla Kaakkurissa. Alue kuuluu Karjasillan seurakuntaan.
   Mikä lasten olikaan palatessa, kun perillä sai kertoa millainen on kiva isi ja kaiken kukkuraksi piirtää hänestä kuvan.
   Vahaliidut käteen ja piirtämään. Päivi Sutinen ja hänen kollegansa Hanna Partanen katsovat päältä.
   Lapsia ei pelota tyhjä paperiarkki eivätkä ylisuuret vaatimukset kuten meitä vähän vanhempia. Sekametelin piirrostyö kuitenkin aiheuttaa.
   Joissakin kuvissa lapsi piirtää itsensä isin kanssa, joissakin isin kädessä on lahja.
   – Onko oma isi paras isi? Sutinen kysyy ja lapset reagoivat nostamalla kätensä ylös.
   Erään tytön isi syö kuulemma luuta. Toinen tyttö tietää miten kirjoitetaan iskä.
   Isit ovat monitaitoisia. He siivoavat, keittävät kahvia ja tekevät makaronia.
   Eräät isit ovat ilmeisesti karmeita hurjakkeita, sillä luonnehdinnat heistä ovat poliittisesti niin epäkorrekteja, ettei niitä voi laittaa lehteen.
   Sutisen mukaan 3–5-vuotiaista koostuvan ryhmän lapset ovat päässeet puhetaidossaan niin pitkälle, että he osaavat panna ehdolle eli höpsöttää tietoisesti. Kun ympäristö on turvallinen, lapsi uskaltaa olla oma itsensä.
   Mitä isille annetaan isänpäivänä? Lahjoja ja onnittelukortteja tietenkin, lapset kertovat. Isille sujautetaan myös karkkipusseja ja suklaata.
   Isille lauletaan myös paljon onnea vaan. Laulua on syytä harjoitella, joten lapset laulavat tutun kappaleen Päivi Sutisen pyynnöstä.

Isiltä sujuu myös viulunteko

Ryhmät pojat ovat toimen miehiä, sillä vaikka heitä on vain kolme, he pitävät puolensa tyttöporukassa.
   Pojista Sampo suostuu haastatteluun. Nelivuotias poika on Sutisen mukaan valoisa ja iloinen lapsi, joka aloitti perhekerhouransa vauvana ja siirtyi sen jälkeen päiväkerhoon.
   Hänen isinsä osaa leikkiä merirosvoleikkejä ja rakentaa viuluja.
   Sampo itse osaa soittaa kitaraa. Hän pelaa mielellään isin kanssa jalkapalloa.
   Isin futistaidot ovat tehneet poikaan vaikutukseen, sillä hän piirtää isistään kuvan jalkapalloilijana.
   Isi rakentaa Sampon mukaan lamppuja ja pyöriä ja saa lahjaksi ”työjuttuja”.
   Ryhmän suurta enemmistöä eli tyttöjä edustaa kolme tenavaa. Moona, 4, Silviana, 4 ja Ronja, 5.
   Silvianan isi on vahva ja kantaa tytärtään reppuselässä. Isi saa halauksen isänpäivänä.
   – Naurava isi on hyvä, tenava huomauttaa.
   Moonan isi puolestaan leikkii lapsensa kanssa pikkuautoilla.
   Ronjan isissä on mukavinta, kun hän vie tyttärensä perheen tontille, jossa on rakenteilla omakotitalo. Ronja saa lyödä naulaa pikkuvasaralla.
   Tytön iloksi isi rakentaa joskus styroksista majan.
   On eväiden syönnin aika. Päiväkerho on pian ohi ja vanhemmat tulevat hakemaan lapsiaan. Isiäkin, juuri kehuttuja, lienee joukossa.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 37/2013