Marjaana Lassi esittelee lapsille aikuisten Raamattua.

Lapset tutustuivat kirkon aarteisiin Karjasillalla

13.11.13

Lapset tutustuivat kirkon aarteisiin Karjasillalla

Mäntylä-Snellmanin päiväkodin lapset, Naavaset ja Kaarnaset, ovat tutustumassa Karjasillan kirkkoon.
   Iloinen hälinä kaikuu kirkkosalissa, mutta taukoaa, kun lapsia pyydetään istumaan kirkonpenkkiin.
   – Istut nyt kotikirkossasi, kotikirkkosi penkissä, aloittaa Karjasillan kirkon lapsityönohjaaja Marjaana Lassi.
   Hän kertoo lapsille, että kirkkoon on piilotettu aarteita, jotka etsittään yhdessä. Tarkkasilmäiset lapset huomaavatkin heti neljä valkoista liinaa, joiden alla aarteet ovat.
   Karjasillan seurakuntapastori Maija Konttinen paljastaa alttarilla olevan valkoisen liinan alta ensimmäisen aarteen, ja kysyy lapsilta, mikä se mahtaa olla.
   – Näyttää pokaalilta, joku huudahtaa.
   Konttinen kertoo, että kyseessä on ehtoollismalja ja -lautanen.
   – Näistä tarjoillaan juhla-ateria, ehtoollinen, jota ei nautitakaan ihan joka päivä. Ehtoollinen nautitaan uskon vahvistukseksi, yleensä sunnuntaisin.
   – Kun vietämme ehtoollista, Jeesus on läsnä. Tässä lautasella on leipää ja maljassa Jeesuksen veri, joka ei oikeasti ole verta vaan viiniä, Konttinen kertoo.
   Lapset saavat haistaa, miltä maljan sisältö tuoksuu.
   – Haisee pahalta, joku kommentoi.
   – Haisee Jeesukselta, toinen lapsi toteaa.

”Jeesuksen kirja” aikuisille ja lapsille
Toisen liinan alta löytyy lasinen malja, jossa on vettä. Lapset saavat kokeilla vettä kädellään.
   – Ihan kylmää!
   Konttinen kertoo, että kirkon toinen aarre on kaste. Nukke saa esittää kastettavaa lasta.
   – Kuvitellaan, että vanhemmat haluavat antaa tämän vauvan nimeksi Iida Sofia. Kasteessa lapsen päähän valellaan vettä kolme kertaa ja sanotaan, että ”minä kastan, sinut Iida Sofia, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”.
   Konttinen kertoo, että sillä tavalla lapset otetaan seurakunnan jäseniksi.
   Kolmannen liinan alta paljastuu paksu kirja.
   – Tiedättekös te, mikä tämä kirja on?, kysyy Marjaana Lassi.
   – Rukouskirja, joku huudahtaa.
   – Jeesuksen kirja, joku toinen ehdottaa.
   – Raamattu, yksi lapsista tietää.
   – Aivan oikein, tämä on Raamattu. Itse asiassa tämä on aikuisten Raamattu, mutta teille taitaa olla tutumpi tämä lasten Raamattu, Lassi totesaa, ja lapset nyökkäilevät.
   Lassi kertoo, että molemmissa on kerrottu samoja, tärkeitä asioita, mutta lasten versiossa on myös kuvia.

Kirkon salainen huone kiinnosti
Neljännen aarteen paljastamista varten Marjaana Lassi pyytää avukseen kahta vapaaehtoista lasta salaiseen tehtävään.
   Muut lapset odottavat malttamattomina, kun Lassi vie kaksi vapaaehtoista pois näkyvistä ja peittää heidät liinalla.
   – Nyt saatte tulla katsomaan, mikä on neljäs aarre, Lassi huikkaa, ja lapset rynnistävät innoissaan katsomaan, mitä liinan alta löytyy.
   – Sieltä löytyi ihmisiä, Lassi hymyilee.
   – Ihmiset ovat kirkon neljäs aarre. Ilman ihmisiä ei olisi kirkkoakaan. Te kaikki, niin kuin me aikuisetkin, olemme tärkeitä aarteita, seurakuntalaisia.
   Kun kaikki aarteet on löydetty, lapset saavat kurkistaa myös salaiseen huoneeseen, sakastiin.
   – Täällä me valmistaudumme ennen jumalanpalvelusta. Puemme työvaatteet ja luemme lyhyen rukouksen, kertoo Konttinen.
   Sakastin jälkeen kiivetään vielä urkuparvelle.
   – Tämä omakotitalon tai pienen mökin kokoinen soitin on nimeltään urut, Karjasillan seurakunnan kanttori Ilkka Järviö kertoo.
   Hän esittelee, kuinka suurimmista urkupilleistä lähtee kaikkein matalimmat äänet ja pienimmistä korkeat.
   Järviön säestyksellä lauletaan ja leikittään vielä Jumalan kämmenellä.

KATJA KIISKINEN

Artikkeli on osa lehteä 38/2013