Pekka Helin: Sydämen asiallako?

6.11.13

Sydämen asiallako?

Tiedättekö Sydämen asialla -sarjan, joka kertoo kuvitteellisen Ashfordlyn pikkukaupungin poliisien ja Aidensfieldin kylän ihmisten elämästä 1960-luvun Pohjois-Englannissa?
Yorkshireeen sijoittuva sarja on täydellistä eskapismia, pakenemista todellisuudesta. Keskeiset roolihahmot, varsinkin ylikonstaapelit ovat hyviä ihmisiä hankaluudestaan huolimatta. Ratkaisevalla hetkellä he osoittavat aina inhimillisyytensä ja suuruutensa. Itse asiassa he ovat elämääkin suurempia.
   Herttaista.
   Eivät ihmiset oikeasti ole tällaisia, eivät Yorkshiressa, Pohjois-Pohjanmaalla tai missään muuallakaan.
   Sarjassa on lähes aina onnellinen loppu. Paha saa palkkansa ja konnat passitetaan lusimaan. Oikea elämä on kuitenkin toista.
   Kannattaako todellisuutta paeta?
   Kannattaa. Kun elämä tökkii (kuten se yleensä tekee) eskapismi piristää kummasti.
Varsinkin takavuosina eskapismia pidettiin lähes syntinä. Tiedostavan ihmisen tuli alituisesti vatvoa maailman ongelmia ja hörppiä katkeruuksien maljasta.
   Elämä on kuitenkin niin vaikeaa, että välillä on syytä relata. Siinä auttavat muun muassa tv-viihde ja kioskikirjallisuus.
   Myönnän, että itsekin syyllistyn asioiden liialliseen vatvomiseen. Helpotusta tuo Sydämen asialla -sarja.
   Vierailen vanhan isäni luona säännölliseen aikaan iltapäivisin. Televisiossa menee lähes aina tuo tuttu tv-draama. En haluaisi katsoa sitä, sillä keskittyisin mieluummin itseeni ja synkkiin fundeerauksiini. Mutta tapahtumat tv-ruudussa tempaavat mukaansa ja kantavat ohjelman loppuun asti.
   Suosikkini on laiska ja huonokuntoinen konstaapeli, sittemmin poliisilaitoksen siviilivirkamies Alf Ventress. Ketjussa polttavan Ventressin asenteen voisi kiteyttää sanoihin hittojako tässä.
   Aidensfieldissäkään ei mene aina hyvin. Joskus jakso päättyy tragediaan, kun joku vakiohahmoista kuolee. Kuolemat ovat yllättäviä eikä niitä osaa ennakoida. Se on osa sarjan tehoa.
   Kaikki hahmot eivät kuole. Tämä koskee myös toista suosikkiani, jämäkkää pubinpitäjää Oscar Blaketonia, jota näyttelee loistava Derek Fowlds. Hän teki Kyllä, herra ministeri -sarjassa tyystin erilaisen roolin hiirulaisvirkamies Bernard Woolleyna.
   Oscar Blaketon on surullinen mies, entinen ylikonstaapeli, joka haluaisi vielä tositoimiin. Kaikessa kyynisyydessäänkin hän on hieno ihminen, kuten useimmat sarjan hahmoista. Realistisia hahmot eivät ole, mutta lohduttavia.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 37/2013