Puuveistäjä kunnioittaa isoja puita

27.11.13

Puuveistäjä kunnioittaa isoja puita

Puuveistäjä Pasi Jäntti on taas käytellyt moottorisahaa, veistotalttoja sekä hiomapaperia: Piispantalon jouluseimeen on valmistunut uusi hahmo.

Hahmojen synty alkaa hyvistä valmisteluista ja pohjatyöstä. Varsinainen veistäminen aloitetaan ulkosalla moottorisahalla.
   – Kun piirteet alkavat erottua, siirryn sisätiloihin ja otan veistotaltat esille, Jäntti kuvailee.
   Lopulliseen muotoonsa puuveistokset saatetaan taltoilla, hiomapaperilla ja väreillä työskentelemällä.
   Kiihkeimpinä luomisen kausina kiiminkiläinen puutaitaja veistää työtilassaan yötä myöten ja hädin tuskin malttaa välillä käydä syömässä.
   – Kun veisto on siinä vaiheessa, että lastu oikein hyvin irtoaa, tekemisestä nauttii niin, ettei sitä voi sanoin kuvata. Oikeastaan työn valmistuminen harmittaakin, kun itse haluaisi tehdä vielä vaan.
   – Ja on joistakin töistä ollut vaikea luopua, Jäntti tunnustaa.
   Tuomiokapitulin pihamaalle pystytettävässä jouluseimessä on jo entuudestaan Joosef, Maria, Jeesus-lapsi, tietäjä ja kaksi lammasta. Uusi hahmo on härän pää.
   Ensi vuodenkin hahmo on jo sovittuna. Hahmot Jäntti sopii tuomiokapitulin edustajan kanssa.

Vanha poppeli jatkaa
elämäänsä seimen hahmoissa

Jouluseimen hahmon luominen alkaa kevättalvella sopivan puutavaran valitsemisella ja kypsyttelytyöllä.
   Hahmoihin Jäntti käyttää Oulun kaupungintalon pihamaalta 8–9 vuotta sitten kaadettua suurta poppelia.
– Puu oli silloin Suomen toiseksi suurin poppeli, kasvanut siinä jo tsaarin ajoista lähtien ja jo sisältä laho, Jäntti muistelee.
   Jäntti pelasti puun kaupungin varastolta. Puu oli niin iso, ettei se päätynyt hakkeeksi, kuten suunnitelma oli.
   Jäntti osti tyvihalkaisijaltaan 170–180-senttisen poppelijärkäleen ja nyt puuvanhus on jatkanut elämäänsä Piispantalon seimihahmoissa.
   Poppelia on matkannut myös maailmalle. Esimerkiksi Amerikan intiaanien kulttuurikeskuksessa Oklahoman osavaltiossa Yhdysvalloissa on esillä Jäntin veistämä kotka, cherokee-intiaanien pyhä eläin. Pala poppelia on myös muun muassa Petroskoin kirkon alttarikrusifiksissa.

Kannustuksen sanoja
isältä ja opettajalta

Rovaniemeläissyntyisen Jäntin oma isä suhtautui pojan kädentaitokokeiluihin kannustavasti ja houkutteli poikaa erilaisten työkalujen pariin. Myös kouluaikojen puutyönopettajaa Jäntti muistelee lämpimästi.
   – Kukaties en nyt olisi puuseppä ja puunveistäjä, ellen olisi saanut rohkaisun sanoja oikealla hetkellä. Olisiko tekemisen riemu sammunut, Jäntti miettii ja muistelee, kuinka puutyöopettaja antoi pienelle Pasille veistotaltat kotiinkin, jotta lovileikkauksesta innostunut poika saisi tehdä kyllikseen itse suunnittelemiaan kuvioita koristerukinlapoihin.
   Aikuisiällä Jäntti on tilannut ammattikirjallisuutta ulkomailta.
   – Kirjoista voi saada tietoa puulajeista, liimoista ja väreistä, mutta ei puunveistoa opi kuin tekemällä. Puun työstäminen on opeteltava käytännössä, tikkuja sormissa.
   – Loppupeleissä tärkein on oma oivallus, joka syntyy, kun on tehnyt ensin jonkun homman viidennen kerran väärällä tavalla.

Puun tuoksu tuo
joulun tunnun kesälläkin

Joulun tuntu saattaa yllättää puuveistäjän keskellä kesääkin:
   – Puun hyvästä tuoksusta se voi tulla mieleen.
   Seimihahmojen veistäminen on Jäntille mieluisa tapa tuoda esille joulun sanomaa.
   – Ettei se joulu unohtuisi kaiken kaupallisuuden alle, Jäntti huolehtii.
   Kaupungintalon jättimäisestä poppelista Jäntti on valmistanut myös pienoisseimiä.
   Töissään Jäntti on toistaiseksi käyttänyt vain kotimaista puuta. Niistä mieluisimpia ovat kovat puulajit, koivu ja tammi.
   – Oikeastaan puu kuin puu käy – kunhan se on iso. Isot puut ovat aarteita.
   Puuveistäjälle sopii tarjota ostettavaksi pihapiirin suurikokoisia puita, jotka syystä tai toisesta joudutaan hävittämään.
   Jäntti sanoo huomanneensa, että mitä rumempi puu on päällepäin, sitä kauniimpi se on sisältä. Koristeveistossa sen persoonalliset syykuviot ja värisävyt pääsevät oikeuksiinsa.

Reinolta oppi nöyryyttä
isoja puita kohtaan

Isoja puita Pasi Jäntti oppi kunnioittamaan metsurin töitä tehdessään.
   – Minulla oli kaverina vanhempi mies. Reinolla oli tapana jättää hakkuupaikan isoimmat puut aina viimeiseksi pystyyn. Sitten hän kävi pyytämässä niiltä anteeksi ja pani ne nurin.
   – Reino kunnioitti puita ja siltä työmaalta minäkin opin nöyryyttä puita kohtaan.
   – Ovathan isot puut paljon nähneitä. Siitäkin kaupungintalon poppelin alta on kävellyt Saksan kolmannen valtakunnan armeijan kenraaleja, tsaarin sotilaita, monen valtakunnan mahtimiehiä.
   Pasi Jäntti on itsekin paikalla Piispantalon pihamaalla lauantaina 30. marraskuuta, kun seimihahmot on taas kannettu varastosta nähtäväksi.
   – Saa tulla nykäisemään hihasta, puutaitaja lupaa.

MINNA KOLISTAJA

Piispantalon jouluseimi on nähtävillä lauantaista 30.11. alkaen Piispantalon pihassa (Hallituskatu 3).
Tallikappelin joulukauden avauksessa 30.11. kello 19 kannetaan Jeesus-hahmo seimeen, tarjotaan glögiä ja kuullaan joululauluja.
Piispantalon seimen luona pidetään lisäksi seimihartaudet joulukuun 7., 14. ja 21. päivinä kello 18.

Lue myös Piispa toivottaa tervetulleeksi adventtivastaanotolle

Artikkeli on osa lehteä 40/2013