Pyhän Martin patsas.(F. Lodentein

Pyhä Martti opetti lähimmäisenrakkautta

6.11.13

Pyhä Martti opetti lähimmäisenrakkautta

Martinus Toursilainen perusti 300-luvulla länsimaiden ensimmäisen luostarin, ratsasti tuhansia kilometrejä lähetystyössä, teki ihmetekoja, opetti lähimmäisenrakkautta. Myöhemmin hän sai pyhimyksen arvon ja nimen Pyhä Martinus, meillä häntä kutsutaan nimellä Pyhä Martti. Katolisissa maissa Pyhän Martin muistoksi vietetään Martinpäivää 11. marraskuuta, joka oli Pyhän Martin kuolinpäivä. Protestanttisissa maissa päivää vietetään 10. marraskuuta, jolloin on myös Martti Lutherin syntymäpäivä.

Ovikello soi jo kolmatta kertaa tunnin sisällä. Nopeasti keittiöstä omenilla, karkeilla ja pikkuleivillä täytetty kori ja ovelle.
   Avaamme sen ja meitä vastaan säteilevät neljät lapsenkasvot. Käsissään he pitävät pehmeästi valaisevia kynttilälyhtyjä. He toivottavat hyvää iltaa, vetävät henkeä ja aloittavat iloisen laulun.
   On marraskuun 11. päivä, Pyhän Martin muistopäivä.
   Lapset ovat ensin osallistuneet lyhtykulkueeseen, jonka kärjessä ratsasti valkoisella hevosellaan itse Pyhä Martti. Sitten he ovat hajaantuvat pieniksi ryhmiksi ja kiertävät nyt talosta taloon esittämässä varta vasten Martille kirjoitettuja lauluja. Eivät he mitään pyydä, mutta tietenkin kaikkialla heidät palkitaan makeisin ja hedelmin.
   Asuimme kymmenisen vuotta Saksassa, mukavassa pikkukaupungissa vastapäätä Dusseldorfia. Alueella asuu suurin piirtein yhtä paljon katolisia ja luterilaisia, joten molempien juhlat ja perinteet ovat kaikille tuttuja.

Pyhä Martti muistetaan armeliaasta teostaan

Pyhä Martti, jonka kunniaksi meidänkin Lutherimme vanhemmiltaan etunimensä sai, kuoli 1616 vuotta sitten marraskuun 11. päivänä.
   Eipä taida olla kristikunnalla Pyhän Martin ohella toista miestä, jota niin kauan ja hartaasti on jaksettu kiittää hänen hyvän sydämensä takia.
   Siitä poikkeuksellisen armeliaasta teosta, josta Martti muistetaan, on kulunut nyt 1679 vuotta. Silloin Amiensin kaupungissa Rooman keisarin armeijassa palvellut Martti – nähdessään lähes alastoman talvisessa sateessa palelevan kerjäläislapsen – veti miekallaan univormunsa viitan kahtia ja ojensi toisen puolen lapselle.
   Martista kirjoitetussa elämänkerrassa sanotaan toisten sotilaitten pilkanneen Marttia ja keisarin määränneen hänet kolmeksi päiväksi karenssiin univormun häpäisemisestä.
   Mutta niistä viis: tärkeää on, että kristityt ovat halunneet pitää elävänä muiston hyvästä ihmisestä ja esimerkillisestä teosta.

Martti oli kotoisin Unkarista

Kysymyksessä ei ole kaunis legenda, jota satujen tapaan on kerrottu sukupolvelta toiselle. Viitan halkaisemisesta ja Martin elämästä yleensä on säilynyt aikalaisen muistiinpanot.
   Martin ystävä, sivistynyt Akvitaniasta kotoisin ollut aristokraatti Sulpicius Severus laati latinaksi Martista jälkimaailmalle säilyneen elämänkerran Vita Sancti Martini.
   Martti syntyi nykyisessä Unkarissa hyvin toimeen tulevaan ja arvostettuun perheeseen. Perhe muutti Italiaan, missä Martti vietti nuoruutensa.
   Vaikka hänen vanhempansa olivat pakanoita, tunsi Martti jo poikasena vetoa kristinuskoon. Hänen isänsä palveli ammattisotilaana keisaria ja ajan tavan mukaan piti Martinkin, tosin vastoin tahtoaan, antautua samalle uralle.
   Muutamassa vuodessa lahjakas nuorukainen eteni keisarin henkilökohtaiseen hovi- ja henkivartiostoon.
   Mutta koko ajan tärkeintä Martille oli tulla kristityksi, päästä pyhälle kasteelle. Kolmen vuoden ajan hän hoiti sairaita, auttoi hätääkärsiviä, jakoi valtaosan palkastaan ruokana ja vaatteina köyhille, osoitti olevansa kykenevä kristilliseen lähimmäisen rakkauteen.
   Siihen aikaan piti Kristuksenkin Ritarin ansaita kannuksensa ennen kun hänet kasteen kautta liitettiin seurakuntaan. Martti oli 18, kun hänet kastettiin.
   Kun keisari jälleen kerran kokosi joukkojaan – Martti mukaan luettuna – sotimaan germaaneja vastaan, oli Martti tehnyt päätöksensä.
   ”Olen Kristuksen sotilas, minun ei ole lupa tarttua aseisiin”, sanoi Martti. Huolimatta keisarin raivosta hän erosi armeijasta.

Martti perusti länsimaiden ensimmäisen luostarin

Sen jälkeen tätä Kristuksen sotilasta ei enää pidätellyt mikään. Hän aloitti määrätietoisen ja hellittämättömän työn pakanoitten saattamiseksi kristinuskon turvaan.
   Hän perusti länsimaiden ensimmäisen luostarin, ratsasti lähetystyössään tuhansia kilometrejä eri puolille Rooman suurta valtakuntaa, teki ihmetekoja, paransi sairaita ja opetti seuraajilleen lähimmäisenrakkautta niin teoissa kuin sanoissa.
   Vihdoin hänestä oli tullut niin rakastettu ja kunnioitettu, että hänet valittiin Toursin piispaksi. Piispana hän toimi 23 vuotta aina kuolemaansa saakka. Tuolloin hän oli 81-vuotias.

Saksassa Martinpäivän juhlalla pakanalliset juuret

Marraskuun alkuun mennessä oli kerätty ja viety talteen vuoden sato.
   Pihoilla karjahtelevat hanhet olivat paksuimmillaan, niistä riitti muutama yhteiseen juhlapöytään.
   Skandinaviaa myöten tämä sadon kiitosjuhla pyhitettiin pelottavalle jumala Odanille. Maatyöläisille päivä oli vuoden tärkein.
   Rooman kirkko ja myöhemmin Lutherin uskonpuhdistus eivät nähneet mitään pahaa sadonkorjuujuhlassa.
   Mutta uuden nimen he sille antoivat: ensin katoliset Pyhän Martin ja uskonpuhdistajat pelkän Martin.

MAIKKI KIVIHARJU-WIEBENGA

Artikkeli on osa lehteä 37/2013