Kuva: Elsi Salovaara

Tarve etsiä vastauksia näkyy keskusteluiltojen lisääntymisenä

28.11.13

Tarve etsiä vastauksia näkyy keskusteluiltojen lisääntymisenä

Tänä vuonna monissa seurakunnissa on järjestetty uusia uskontoaiheisia keskusteluiltoja sekä raamattuluentosarjoja. Näyttäisi siltä, että niiden määrä on kasvussa.
   – Kyllä minulla sellainen tuntuma on, että ne ovat lisääntyneet, vahvistaa tutkija Kimmo Ketola Kirkon tutkimuskeskuksesta.
   Tilastosihteeri Helena Kontio Kirkon tutkimuskeskuksesta kertoo, että kaikille avoimet keskusteluillat tilastoidaan muiden seurakuntatilaisuuksien alle ja raamattuluennot raamattuopetuksen alle. Keskusteluilloille ei ole erikseen omaa kategoriaa.
   – Raamattuopetustilaisuuksien ja muiden seurakuntatilaisuuksien määrässä on hienoista nousua. Se voi kertoa siitä, että tällaiset tilaisuudet ovat lisääntyneet. Myös osallistujamäärissä on kasvua, Ketola sanoo.

Yksittäisten iltojen
kynnys on matala

Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja yhteiskunta -osaston johtaja Pekka Rehumäki ei pidä suuntausta yllättävänä.
   – Olen ollut havaitsevinani, että ihmisten tarve ja kiinnostus mysteereihin, ihmettelyyn ja kyselyyn on lisääntynyt. Tiedollisia rakennusaineita sisältävä lähestymistapa voisi palvella tässä.
   Rehumäki pitää keskustelutilaisuuksia erittäin tervetulleina. Hän uskoo, että yksittäisiin tilaisuuksiin on matalampi kynnys osallistua kuin ryhmiin, jotka vaativat sitoutumista.
   – Mielipiteiden julkinen esittäminen on lisääntynyt. Ihmiset aistivat, että taustalla täytyy olla perusteltuja näkemyksiä. Keskusteluillat tarjoavat toisenlaisen tavan löytää asioita kuin mielipideaktivismi, jossa asioita yksinkertaistetaan ja jaotellaan liikaa.
   – Pitäisi aina pystyä perustelemaan asioita rationaalisella tavalla ja antamaan aineksia johdonmukaiseen näkemykseen ja sen ylläpitämiseen.
   Rehumäki mainitsee tästä hyvänä esimerkkinä Antti Nylénin Tunnustuskirjan.
   – Siitä näkee, että hän on ajatellut kristinuskoa ja pystyy kirjoittamaan siitä uudella tavalla ja tasolla.

Raamattuluennoilta
uusia näkökulmia

Teologian tohtori Petri Kasarin mukaan Raamattu on tärkeä kirja, jonka hän soisi herättävän enemmänkin kiinnostusta.
   – Monella on melko kapea käsitys Raamatusta. Se mielletään erehtymättömäksi lakikirjaksi tai historiankirjaksi, mikä saa ihmiset karttamaan Raamattua.
   Hänen mukaansa kirkkopolitiikka on jännittyneessä tilassa, ja monia käsityksiä perustellaan Raamatulla.
   – Raamattu voi tuntua jopa pelottavalta, eikä siihen uskalla tarttua. Raamattuluennoilla halutaan madaltaa sitä kynnystä ja löytää uusia näkökulmia.
   Kasari uskoo, että kiinnostus Raamattua kohtaan lisääntyisi, jos ennakkoluuloista uskallettaisiin päästää irti.
   – Valottamalla kertomusten taustaa ja syntyhetken historiaa voi syntyä ahaa-elämyksiä.

Vähän väkeä,
paljon puhetta

Siikalatvalla on käynnissä raamattuluentosarja, johon liittyen Kasari luennoi viime viikolla Pulkkilan seurakuntatalossa Joonan kirjasta.
   – Väki oli melko vähissä mutta saimme kuitenkin aikaan vilkasta keskustelua positiivisessa hengessä. Koulutukseni perusteella pystyin tuomaan esille uudenlaista näkökulmaa.
   Tuiran seurakunnan kappalainen Pasi Kurikka puolestaan luennoi viime viikolla Oulussa Pyhän Tuomaan kirkossa pidetyssä raamattuluentosarjassa. Hän kertoo, että puolet luennon osallistujista oli järjestäjiä ja puolet yleisöä.
   – Marraskuu on seurakunnassa muutenkin hiljaiseloa, kun valmistaudutaan joulun odotukseen. En tiedä, olisiko kevättalvi ollut parempi aika.

Ei mikään
uusi ilmiö

Kurikka toteaa, etteivät raamattuluennot ole uusi ilmiö.
   – 1980-luvun lopulla oli oikein buumi, kun Väinö Uusitalo Suomen Luterilaisesta Evankeliumiyhdistyksestä keksi, että pitää järjestää raamattuluentoja. Silloin kirkot täyttyivät, eikä herätysliike-eroja ollut, Kurikka muistelee.
   Hänen mielestään on surullista, etteivät raamattuluennot vedä enää niin paljon yleisöä.
   – Tuirassa uudella konseptilla toteutetut luennot ovat kuitenkin innostavia tilanteita, joissa on puheen lisäksi laadukasta musiikkia ja lopuksi yhteisöllisyyttä luovaa kahvittelua.
   Hukkaan ne eivät ole menneet, sillä tilaisuuksissa on syntynyt hyviä keskusteluja.
   – Muutamia olennaisia kysymyksiäkin on noussut esiin. Ja kyllähän Raamattua pitää opettaa, se on meidän pappien tehtävä, Kurikka sanoo.

KATJA KIISKINEN

Artikkeli on osa lehteä 40/2013