Teot ovat rakkauden mitta

20.11.13

Keskiviikkona vietetty Lasten oikeuksien päivä muistuttaa siitä, että meistä pienimmilläkin on oikeus elää turvassa, rakastettuna ja rakastaen.
    Vaikka Suomea eivät ravistele sodat tai suuret luonnonmullistukset, oikeuksien toteutumisessa on toivomisen varaa. Jokaisella lapsella ei ole omaa kotia tai välittävää aikuista. On myös niitä lapsia, joilla näyttää päällisin puolin olevan asiat hyvin, mutta todellisuus on toista.
   Turvaton lapsuus on heikko pohja rakentaa tasapainoista tulevaisuutta. Se jättää sieluun pelkoja, epäilyksiä ja surua. Niistä voi päästä yli, kun saa apua, ja ennen kaikkea rakkautta.
   Lasten hyvinvointi riippuu hyvin pitkälti vanhempien hyvinvoinnista. Isän, äidin tai molempien vanhempien kohtaamat kriisit heijastuvat aina lapsiin. Siksi on tärkeää, että vanhemmat hakevat apua. Heidän täytyy varmistaa oma jaksamisensa auttaakseen lasta. On sellaisiakin vanhempia, jotka ovat tehneet lastensuojeluilmoituksen itsestään huomatessaan, etteivät jaksa. Se on voinut tuntua epäonnistumiselta ja näyttää siltä varsinkin ulkopuolisille, mutta todellisuudessa kyse on rakkaudenosoituksesta.
   Viime vuosien lapsiin kohdistuneiden raakojen väkivallantekojen myötä Suomessa herättiin selvittämään, kuinka viranomaistahojen yhteistyö saataisiin toimimaan niin, ettei vastaavia suru-uutisia enää tulisi. Selvitys parantaa toivottavasti lastensuojelun ammattilaisten toimintamahdollisuuksia, mutta se ei poista vastuuta meiltä muilta.
On toimittava, kun kuulee naapurista tappelun ääniä tai huomaa lapsen, joka eristäytyy muista. On uskallettava puuttua, vaikka tuntuu, ettei asia minulle kuulu.
   Väkivalta on aina rikos, samoin lapsen perusturvallisuuden rikkominen ja lähimmäisen huomiotta jättäminen, vaikka niille ei ole lakikirjassa määritelty rangaistusta. Ne ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 39/2013