Totuuden kertominen auttaa lasta kriisitilanteissa

20.11.13

Lapsia ei missään nimessä pitäisi sulkea ulkopuolelle vaikeiden, heitä koskevien asioiden käsittelystä, vaan heille tulisi kertoa totuudenmukaisesti, miten asiat ovat.

Tätä mieltä on psykologi ja psykoterapeutti Sisko Kuumola-Liimatta.
   Hän puhui aiheesta viime viikolla Tuiran kirkolla järjestetyssä henkisen huollon koulutuksessa.
   – Usein aikuiset haluavat suojella lasta, ja ajattelevat, että on parempi olla puhumatta hänelle esimerkiksi perheenjäsenen kuolemasta, Kuumola-Liimatta sanoo.

Avoimuus ehkäisee
väärinkäsityksiä

Koulutustilaisuudessa tuli esille esimerkki siitä, mihin asioiden kaunistelu voi johtaa.
   Eräs nainen oli vielä vanhoilla päivilläänkin muistellut lapsuudessa tapahtunutta veljen hukkumiskuolemaa. Tuolloin pienelle tytölle oli kerrottu, että veli nukkuu.
   Tyttö oli ihmetellyt, että jos veli nukkuu, niin miksi kaikki käyvät itkemässä veljen vieressä.
Pahin järkytys syntyi, kun ”nukkuva” veli oli peitelty maan multiin. Sisarelle tuli hätä, miten veli nyt pääsee pois sieltä maan alta.
   – Tällaiset traumaattiset kokemukset voivat seurata aikuisikään saakka. Sen vuoksi lapsille tulisikin heti kertoa rehellisesti totuus.
   Etenkin, jos lapsi on ollut näkemässä ja kokemassa tapahtunutta ja menetys koskee häntä henkilökohtaisesti, Kuumola-Liimatta toteaa.
   Avoimuus estää väärinkäsityksiä ja totuus tuo turvallisuutta. Samalla kun aikuiset kertovat totuuden, luottamus kasvaa.
   Se, etteivät aikuiset tue, kuuntele ja ymmärrä, voi aiheuttaa vakavia esteitä traumaattisesta tilanteesta toipumiselle.
   Kuumola-Liimatta käyttää esimerkkinä katkelmaa Mika Waltarin kirjasta Ihmisen ääni.
   Siinä pieni poika juoksee innoissaan äitinsä luokse kertomaan, että hän osaa lukea ja uida.
Poika vaatii, että he kirjoittaisivat yhdessä isälle kirjeen ja kertoisivat iloiset uutiset.
   Äiti sysää pojan pois ja pakkaa matkalaukkuaan. Pian joku taluttaa pojan pois huoneesta ja läimäisee poskelle uhmetellen eikö poika osaa olla hiljaa, vaikka hänen isänsä on kuolemassa.
   Poika kokee jääneensä tilanteessa täysin yksin, että hänen äitinsäkin hylkää hänet.
   – Pahinta lapselle voi olla se, jos hän kokee, ettei oma äiti, isä tai kukaan aikuinen suojellut.

Ihmiset kestävät
kriisejä eri tavoin

Pienet lapset eivät Kuumola-Liimatan mukaan pysty käsittelemään kuin yhtä tunnetta kerrallaan.
– Turvattomuuden kokemus voi johtaa vihamieliseen, varautuneeseen ja vaativaan käyttäytymiseen. Aikuisten tulisi hyväksyä kaikki lapsen reaktiot, vaikka se onkin vaikeaa.
Lapsi käsittelee asioita leikin avulla ja voi myös jumittua traumaattisiin leikkeihin.
– Se saattaa olla ilotonta, ikävää ja mielikuvituksetonta. Sitä ei kuitenkaan pitäisi kieltää, vaan auttaa lasta ratkaisemaan pulma, joka jumittumisen aiheutti. Leikki voi palauttaa lapsen psyykkisen tasapainon.
Vasta 9–11-vuotiaiden ajattelu on niin kehittynyttä, että he voivat ymmärtää monia tunteita kerralla.
– Esimerkiksi perheväkivaltatilanteissa samalle vanhemmalle voi olla yhtä aikaa vihainen sekä rakastaa ja pelätä häntä.
Kuumola-Liimatan mukaan lapsia ei tueta kriisitilanteissa minkään tietyn mallin mukaan, vaan auttamisessa on huomioitava lapsen ikä ja vointi, perhetilanne sekä lapsen ja perheen elämää järkyttävä tapahtuma, josta avun tarve seuraa.
– Me ihmiset emme ole samalla viivalla siinä, mitä kestämme. Lapset ovat herkemmin haavoittuvia. Aikuisten tehtävä on eläytyä heidän tilanteeseensa ja antaa turvaa.
– Täytyy muistaa, ettei lasta koskaan auteta ilman perhettä. Täytyy olla äidin tai isän syli turvana, kun puhutaan vaikeista asioista. Vain ääritilanteissa voidaan joutua siihen, ettei välittömän auttamisen hetkellä ole ketään lapselle läheistä aikuista läsnä.
Kuumola-Liimatan mukaan perhe tulisi nähdä kokonaisuutena, jolla on oma tapansa toimia ja tarve löytää yhdessä vastauksia kipeisiin kysymyksiin.
Jos kriisin aiheuttaa jokin perheen ulkopuolinen tekijä, voi perhe voimakkaammin pitää yhtä ja auttaa toinen toisiaan.
Jos kriisin aiheuttaa jokin perheen sisällä, on siitä toipuminen vaikeampaa ja lähes aina tarvitaan ammattiapua.
– Lapsen auttamisessa tärkeä tavoite on, että hänen turvallisuudentunteensa vahvistuisi ja hänen kehityksensä jatkuisi myönteisesti.

KATJA KIISKINEN

Kolehdilla autetaan hätään joutunutta perhettä

Lauantaina 23.11. kello 18 Kastellin kirkossa pidettävässä Tuomasmessussa kerätään kolehti oululaiselle perheelle, jonka koti vaurioitui tulipalossa viime viikon tiistaina.
Kolehtiin voi antaa rahaa, mutta myös hyväkuntoista tarpeellista tavaraa. Perheessä on kahden kuukauden ja kolmen vuoden ikäiset pojat.
– Uskon, että on ihmisiä, jotka haluaisivat jollakin tavalla auttaa onnettomuuden kohdannutta perhettä.
– Tämä on väylä, jonka kautta apu menee perille suoraan ihmiseltä ihmiselle, sanoo Karjasillan seurakunnan kappalainen Erja Järvi.
Lahjoituksia otetaan vastaan Kastellin kirkolla lauantaina 23.11. kello 16 alkaen.
Mahdolliset ylimääräiset tavarat toimitetaan SPR:n Konttiin.

KATJA KIISKINEN
 

Artikkeli on osa lehteä 39/2013