Verkossa kohdataan kaiken ikäisiä

13.11.13

Verkossa kohdataan kaiken ikäisiä

Verkkotyötä on tehty koordinoidusti kirkossa muutaman vuoden ajan. Pohjimmiltaan siinä on kyse kirkon perustyöstä, ihmisten kohtaamisesta.

Kirkon työntekijöitä voi kohdata paitsi kasvotusten, myös netin kautta. Kirkkohallituksen verkkotyöryhmässä toimiva viestintäsuunnittelija Meri-Anna Hintsala tuntee kirkon verkkotyön perin pohjin.
   – Alusta lähtien verkkotyössä on ollut ajatuksena, että kirkon työntekijät menevät sinne, missä ihmiset jo ovat. Laskeudutaan alas saarnastuolista ja kuunnellaan ihmisiä, Hintsala kuvailee.
   Valtakunnallisesti koordinoitu työ sai alkunsa vuonna 2009, kun kirkkohallituksessa käynnistettiin Hengellinen elämä verkossa -hanke. Sen jälkeen seurakuntien työntekijöitä ympäri Suomen on koulutettu työskentelemään sosiaalisessa mediassa, ja kirkko on tehnyt yhteistyösopimuksia useiden erilaisten yhteisöpalveluiden kanssa.
   – Hankkeen alussa tiesimme, että kirkosta ja uskosta puhutaan jo paljon netin keskustelukanavissa. Kirkko kiinnostaa ja puhuttaa ihmisiä, mutta kirkon työntekijät eivät aikaisemmin ole juurikaan olleet mukana siinä keskustelussa, Hintsala kertoo.
   Nykyään kirkon työntekijöitä voi kohdata muun muassa Suomi24-keskustelupalstalla, erilaisissa Facebookin ryhmissä ja blogien kautta. Kirkko ei ole halunnut pyrkiä luomaan omia sosiaalisen median palveluitaan, vaan työntekijät on lähetetty palstoille, joissa keskustelu on jo vilkasta.
   – Kun avasimme Suomi24-sivustolle Kirkko kuulolla -osion, keskustelu suorastaan räjähti käsiin. Tarve kirkon työntekijöiden läsnäololle oli ja on suuri, Hintsala muistelee.

Ei vain nuorisotyötä
Netin keskustelupalstoilta uskottiin löytyvän erityisesti nuoria. Vuosien varrella on kuitenkin huomattu, että verkon kautta tavoitetaan ihmisiä kaikista ikäryhmistä. Esimerkiksi Kirkko kuulolla -palstalla keskustelevat lähinnä keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset.
   – Keskustelupalstoilla, joissa voi kirjoittaa nimettömänä, on paljon nimenomaan vanhempia ihmisiä, Hintsala selittää.
   – Heidän on vaikeampaa puhua omalla nimellään sosiaalisessa mediassa. Nuorille sosiaalinen media ja sen pelisäännöt ovat tutumpia ja he käyttävät sitä luontevammin.
   Blogien kautta tavoitetaan erityisesti nuoria naisia. Facebookin Kirkko Suomessa -sivu ja sieltä löytyvä chat-palvelu houkuttelevat erityisesti 30–55-vuotiaita. Nuoret löytyvät niistä palveluista, joihin vanhempiensa ikäpolvi ei ole vielä ehtinyt mukaan.
   – Nuoret käyttävät paljon etenkin erilaisia pikaviestinpalveluita. He toimivat sosiaalisessa mediassa niiden samojen ihmisten kanssa, joiden kanssa muutenkin viettävät aikaa. Verkon kautta tavoitetaan koulukaverit tai samoista asioista kiinnostuneet harrastajat, Hintsala kuvailee.

Kohtaaminen on
kirkon ydinosaamista

Verkkopalveluissa on suuri kirjo erilaisia ihmisiä, joilla on monenlaisia tarpeita ja kysymyksiä. Niinpä mukaan tarvitaan myös työntekijöitä monista eri tehtävistä ja ympäri Suomea.
   – Facebook-sivun sielunhoitomahdollisuutta tarjoavassa chatissa työskentelee paljon pappeja, mutta myös muun muassa nuorisotyöntekijöitä ja kanttoreita. Suomi24-palstalla on esimerkiksi taloushallinnon ihmisiä, Hintsala kertoo.
   Kirkon ja seurakuntien työntekijöille on järjestetty koulutuksia verkossa työskentelyä varten. Hintsalan mukaan koulutuksessa on pureuduttu muun muassa kirjalliseen viestintään ja siihen, miten chatissa kuuluu toimia. Perustyö on kuitenkin samaa verkossa kuin kirkon tehtävissä yleensä.
   – Kyse on ihmisten kohtaamisesta. Verkossa on niitä samoja ihmisiä, joita tapaamme joka päivä kasvotusten. Edelleen tarvitaan sitä samaa kohtaamisen taitoa kuin ennenkin.
   Verkon kautta tavoitetaan paljon sellaisia ihmisiä, joita normaalissa seurakuntatyössä ei juuri tavoiteta.
   – Valtaosa seurakuntien työntekijöiden ajasta menee aktiivisimpien seurakuntalaisten kanssa toimimiseen. Aktiiveja on noin seitsemän prosenttia kaikista seurakuntalaisista.
   – Verkosta löytyvät ne ihmiset, joita muuten kohdataan ehkä vain muutaman kerran elämässä suurten perhejuhlien yhteydessä. Nämä ovat myös niitä ihmisiä, joilta esimerkiksi tulee suuri osa kirkon verotuloista.

Ei korvaa kosketusta
Ihmiset kaipaavat kirkon verkkopalveluilta etenkin lohdutusta ja virkistystä. Monet toivovat kirkolta kuulevaa korvaa.
   – Kun ihminen kokee, että hän on tullut kuulluksi, hän kokee myös tulleensa hyväksytyksi, Hintsala pohtii.
   Yksi yleinen huoli verkossa tehtävän työn lisääntyessä on, että verkkokeskustelut korvaisivat kasvotusten tapahtuvat kohtaamiset tai ainakin vähentäisi niitä. Hintsala ei usko tämän uhkakuvan toteutumiseen.
   – Ihmisillä on edelleen kaipuu fyysiseen läheisyyteen. Kosketusta ei voi korvata sosiaalisella medialla.
   Mahdollisuus keskustella seurakunnan työntekijän kanssa nimettömänä on tärkeä asia monelle verkossa kohdattavalle ihmiselle.
   – On paljon niitä, jotka eivät eri syistä pysty keskusteluun kasvokkain. Heidät voidaan löytää verkosta.
   – Esimerkiksi pienten paikkakuntien nuoret pelkäävät leimautuvansa, jos he kertovat aroista asioista tutulle työntekijälle. Heille on helpotus, että he saavat kertoa tarinansa nimettömänä jollekulle, joka on toisella puolella Suomea, Hintsala selittää.
   Tulevaisuudessa verkkotyön uskotaan olevan luonnollinen osa kaikkea työskentelyä.
   – Sosiaalinen media on nykypäivää. Ihmiset ovat sosiaalisessa mediassa, ja kirkon tulee aina olla siellä, missä ihmiset ovat.

KAISA ANTTILA

Oulu sopii verkkotyön edelläkävijäksi

Verkkotyö on arkipäivää monelle Oulun seurakuntien työntekijälle. Sen tietää myös useiden vuosien ajan verkkokeskustelijana toiminut Maire ”Mono” Kuoppala. Kuoppala on nuorisotyöntekijä Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa, kirkon virallinen verkkokeskustelija, sekä yhteistyökoordinaattori kirkkohallituksen verkkotiimissä.
   – Monet työntekijät etenkin nuorisotyön puolella käyttävät esimerkiksi Facebookia paljon. Palvelua käytetään sekä yksittäisten ihmisten kanssa kontaktin pitämiseen että ryhmissä toimimiseen.
   Oululaiset ovat mukana sekä valtakunnallisessa verkkotyössä että paikallisissa palveluissa. Oululaisia löytyy muun muassa valtakunnallisen Kirkko Suomessa -Facebook-sivun päivittäjistä sekä kirkon valtakunnallisen chatin keskustelijoista.
   Kokonaan paikallisin voimin ylläpidetään esimerkiksi Kalevan verkkosivuilta löytyvää Sielun silmin -blogia. Oulussa kehitetyssä Virtuaalikirkko-palvelussa käytävää keskustelua valvotaan Oulusta käsin paikallisten lähetysten osalta.
   – Esimerkiksi vaalipaneeleja ja agnostikkoiltoja saattoi seurata myös Virtuaalikirkon kautta. Sen kaltaisten tilaisuuksien yhteydessä on erityisen suuri tarve keskustelulle, Kuoppala pohtii.
   Verkkotyötä pyritään kehittämään jatkuvasti.
   – Tällä hetkellä suunnittelemme nuorista koostuvaa sosiaalisen median ryhmää, jossa nuoret itse tuottaisivat sisältöä sosiaalisen median palveluihin, Kuoppala kertoo.

Tulevaisuuden työtä
Kuoppala on itse ollut mukana verkkotyössä jo ennen valtakunnallista Hengellinen elämä verkossa -hanketta, joka käynnisti kirkon verkkotyön laajemmin. Hän toivoo, että Oulussa verkkotyö tulee lisääntymään.
   – Tämä on hyvin taloudellinen tapa tavoittaa ihmisiä. Kiristyvän talouden aikana ei olisi järkeä jättää verkkotyötä vähemmälle.
   Hän arvelee Oulun sopivan erityisen hyvin verkkotyön edelläkävijäksi.
   – Oulu on tunnettu teknologiakaupunkina ja seurakunnat ovat osa kaupunkia. Täällä on hyvä pohjavire.
   Kuoppala toivoo myös työntekijöiden ennakkoluulojen karsiutuvan.
   – Usein kuulee laitettavan vastakkain verkossa tapaamisen ja kasvokkain kohtaamisen. Nämä kohtaamisen muodot eivät kuulu vastakkain, vaan ne voivat täydentää toisiaan.
   – Kasvokkain kohtaaminen voi jatkua verkossa, ja verkossa kohtaaminen voi johtaa kasvokkain kohtaamiseen.

Verkkotyö on raskasta mutta hyödyllistä
Kuoppala on omien sanojensa mukaan oppinut valtavan paljon verkkokeskustelijan työssään.
   – Tässä työssä muutos on jatkuvaa. Pitää olla koko ajan kytkimellä, oppia aina uusia asioita.
   Hän myöntää, ettei työ sosiaalisessa mediassa välttämättä sovi kaikille, eivätkä kaikki sitä haluakaan tehdä.
   – Joskus kommentit voivat olla hyvinkin raakoja ja raadollisia. Etenkin palstoilla, joissa ihmiset kirjoittavat nimettöminä, voidaan sanoa todella pahasti. Osa kirjoittajista haluaa mollata kristittyjä ja kristinuskoa, mutta myös kristityt osaavat olla todella raakoja toisilleen.
   Kuoppala uskoo, että keskusteluun osallistuminen on arvokasta ikävistä kirjoituksista huolimatta.
   – On olemassa laajasti tunnettu nyrkkisääntö, jonka mukaan keskustelujen seuraajista noin 10 % kirjoittaa ja loput 90 % vain lukee keskusteluja. Pyrin kirjoittamaan niille 90 prosentille ja antamaan äänen toisenlaiselle näkökulmalle.

KAISA ANTTILA

Artikkeli on osa lehteä 38/2013