Viimeinen palvelus

27.11.13

Uskoontulooni vaikutti kenties eniten elokuva Viimeinen palvelus. Vuonna 1987 valmistuneen filmin keskeisimmissä rooleissa ovat Mickey Rourke ja Bob Hoskins.
   Bob Hoskins on suosikkinäyttelijäni, sillä Kalevan vuosinani joku huomasi yhdennäköisyyteni hänen kanssaan. Minua kutsuttiinkin Hoskinsiksi tai Boboksi.
   Muuan kollega toi kerran minulle Hoskinsin kuvan ja väitti hänen näyttävän enemmän minulta kuin itseltään. Tunnesiteeni näyttelijään on vahva, varsinkin kun hän näytteli tuossa mainiossa elokuvassa.
   Pidän Hoskinsin puolia ja olen surullinen hänen uransa alamäestä. Jokin aika sitten hän ilmoitti lopettavansa näyttelemisen. Bobilla ei mene hyvin.
   Tykkään myös Mickey Rourkesta, koska hän on rohkea räyhääjätyyppi, joka joutuu alituisesti vaikeuksiin. Hänenkin uransa on ollut pahasti katkolla.
   Ihailen rohkeita ihmisiä, en pullasorsia.
   Mutta sitten itse elokuvaan.
   Rourke näyttelee IRA-terroristi Martin Fallonia, joka elokuvan alussa yrittää räjäyttää brittiarmeijan ajoneuvoja, mutta surmaakin vahingossa koulubussillisen lapsia.
   Syyllisyyden riivaama Fallon pakenee Lontooseen ja joutuu Hoskinsin näyttelemän katolisen isä Michael Da Costan hoteisiiin. Muuan gangsteri värvää Fallonin tekemään salamurhan, mutta vaatii häntä myös surmaamaan isä Da Costan, koska tämä saa tietää liikaa. Fallon ei suostu surmaamaan hengenmiestä.
   Lopulta Fallonia jahtaavat gangsterit ja IRA, joka pitää häntä turvallisuusriskinä.
   Elokuvan loppukohtauksessa kirkossa käydään kamppailu Fallonin ja gangsterin välillä. Fallon haavoittuu kuolettavasti ja on suistumaisillaan parvelta alas, mutta hän onnistuu tarrautumaan Kristuksen patsaaseen.
Hengenmies kehottaa Fallonia pitämään patsaasta tiukasti kiinni.
   Vuorosana on tarkkaan harkittu. Fallon tarraa Vapahtajaan.
   Lopulta Fallon ja patsas romahtavat alas. Isä Da Costa haluaa pelastaa lattialla viruvan, katuvan terroristin, joka ei usko saavansa anteeksi. Hänhän on lastensurmaaja: Voiko muutama katuva sana estää iankaikkisuuden helvetissä?
   Voi. Fallon tunnustaa pahat tekonsa, saa Da Costalta synninpäästön ja pelastuu. Jumalan armo riittää, vaikka tappaisi lapsia.
   Loppukohtauksen ansiosta tajusin älyllisellä tasolla mitä armo on. Olen nauttinut siitä jo 24 vuotta.
Ja elokuva, se on siunattu, vaikka sanoisitte mitä tahansa.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 39/2013