Aatoksia: Joulukengät

11.12.13

Aatoksia

Joulukengät

Sain kerran jouluksi kengät, joita en unohda koskaan. Ei niitä ole enää olemassa, mutta ne lämmittävät yhä.
   Miksi muuten Martti Luther mainitsee erikseen kengät Vähässä Katekismuksessa Herran rukouksen neljännen pyynnön selityksessä? Jokapäiväiseen leipään kuuluu Lutherin mukaan ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti…
   On merkillepantavaa, että selittäessään ensimmäistä uskonkappaletta luomisesta Luther luettelee samoin sanoin: ”Hän antaa myös vaatteet, kengät, ruoan, juoman, kodin, konnun… ”
   Jumalan luomisen ihmeisiin kuuluvat siis erikseen kengät. Kengät eivät olleet Lutherin päivinä itsestäänselvyys. Suutari teki ne ja niitä hoidettiin huolella, jotta ne olisivat kestäneet kulutusta kesät, talvet. Kaikilla Saksanmaan lapsilla ei ollut kenkiä ollenkaan.
   Minunkin lapsuudessani oli köyhien mökkien lapsia, joilla ei ollut omia kenkiä. Kun talvella tuli asiaa ulos, kenkiä pidettiin vuorotellen. Kesällä juostiin avojaloin.
   Minäkin juoksin avojaloin monena kesänä. Jalkapohjat tulivat niin koviksi, että sänkipelto ei pistellyt yhtään. Joillakin lapsilla oli loppukesästä variksensaappaat: jalat rohtuivat likaisiksi nilkasta ylöspäin ja niitä hoidettiin rasvaamalla.
   Kevätjuhlaan saatiin joskus uudet lipposet, joissa oli kasvunvaraa niin että minunkin uutuudet muistuttivat kerran Hessu Hopon kenkiä.
   Äitini kertoi usein, että sota-aikana saatiin paperikenkiä. Ne olivat hyviä kuivalla säällä mutta sateen sattuessa ne hajosivat jalkaan.
   Muistanko kiittää Luojaa luomisen ihmeestä ja jokapäiväisestä leivästä, kun aukaisen komeron, josta vyöryy lattialle kenkiä? Olisiko tänä jouluna lähellä ja kaukana kengättömiä lähimmäisiä?
   Eräänä lukiotalvena joulun alla oli kovat pakkaset. Minulla ei ollut rahaa talvikenkiin. Kesäkengissä piti juosta kovaa koulusta kämpille, jotta varpaat eivät olisi paleltuneet. Asuntoni lähellä oli kenkäkauppa, jonka näyteikkunasta katselin talvikenkiä.
   Paikalle tuli paras ystäväni, varakkaan kodin poika. Säikähdin kun hän rupesi itkemään. Hän sanoi: ”Olen nähnyt, että sinulla ei ole talvikenkiä. Olen säästänyt viikkorahoistani sen verran, että voit ostaa uudet kengät.”
   Minulla ei ole ollut koskaan niin lämpimiä kenkiä.

ERKKI PIRI

Artikkeli on osa lehteä 42/2013