Pyhän Kolminaisuuden kirkko Fatimassa.

Ekumeeninen pyhiinvaellus Portugalissa

11.12.13

Ekumeeninen pyhiinvaellus Portugalissa

Pyhiinvaelluksen keskeisin elementti on rukous. Vaellusprosessissa yhdistyvät kääntymys, kaipaus Jumalan puoleen ja luottava inhimillisten tarpeiden anominen.

Tavoitteena on henkinen ja hengellinen kasvu, uskossa syveneminen. Eikä haittaa, jos vaeltaja kokee matkansa avartavana, sivistävänä ja virkistävänä.
   Oulun ekumeeninen ryhmä on tehnyt vuodesta 2000 alkaen vuosittain pyhiinvaelluksen. Tämän vuoden matka suuntautui Portugaliin. Ajankohtaan osui pyhäinpäivä, joka omalla tavallaan väritti vaelluksen sisältöä ja ohjelmaa.
   Pyhiinvaellus aloitettiin pääkaupungista, Lissabonista. Monet meistä oppivat uutena asiana, että luterilaisen kirkkomme virsi 390 Oi Jeesus, Armon ruhtinas on kirjoitettu Lissabonin vuoden 1755 maanjäristyksen vaikuttamana.
   Vierailimme Pyhälle Antonius Padovalaiselle omistetussa kirkossa ja saimme kuulla alustuksen hänen elämästään.
   Evoran kaupungissa Capela dos ossos -kappelissa hämmästelimme kirkkoa, jonka seinät olivat ”koristellut” aidoilla luilla ja pääkalloilla.
   Illalla vierailimme Campo Maior -luostarissa, jossa osallistuimme nunnien kanssa yhteiseen Vesperiin eli iltarukoukseen. Vierailun noteerasi myös paikallinen poliisilaitos, joka saatteli meidät kaupungin kapeiden kujien läpi päätielle illan pimeydessä.
   Kävimme myös Belmontessa, Coimbrassa, Batalhassa ja Nazarén kaupungissa. Pyhiinvaelluksemme pääkohteeseen Fatimaan teimme ensin iltaretken. Fatima on yksi Euroopan merkittävimpiä pyhiinvaelluspaikkoja.
   Kolme paimenessa ollutta lasta näkivät toukokuussa 1917 Fatiman kaupungin lähistöllä ilmestyksen.
   Yksi lapsista kuvaili hahmoa sanoin ”kirkkaampi kuin aurinko, levittäen valonsäteitä, jotka olivat puhtaampia ja kirkkaampia kuin kristallilasi, joka on täytetty kuplivalla vedellä, ja jonka läpäisevät palavat auringonsäteet”. Ilmestys tulkittiin myöhemmin Neitsyt Mariaksi.
   Osallistuimme pyhiinvaeltajien messuun ja soihtukulkueeseen. Oli vaikuttavaa olla mukana yhdessä erimaalaisten kristittyjen kanssa. Erityisen hyvältä tuntui rukoilla maailman rauhan puolesta.
   Maanantaina menimme Fatimaan uudestaan, olihan se matkamme keskeisin kohde. Saimme tutustua kaupungin historiaan. Paikan merkittävyydestä todistaa sekin, että pyhiinvaeltajille on rakennettu uusi kirkko, johon mahtuu useita tuhansia ihmisiä.
   Paluumatkalla bussissa Lissaboniin opiskelimme Marian seitsemän surun rukousta ruusukkonauhan kanssa. Lissabonin lähellä vierailimme ortodoksisessa Jumalanäidin syntymälle pyhitetyssä luostarissa, jota meille esitteli piispa Damasceno.
   Yhteisellä pyhiinvaelluksella on tärkeää rukoilla yhdessä. Ekumeenisella vaelluksella on luonnollista oppia tuntemaan toisen kirkon kristittyjä ja heidän uskonsa perusteita ja käytäntöjä. Kaikkea tätä saimme kokea runsaasti viikon tiiviin yhdessäolon aikana.

VEIJO KOIVULA

Artikkeli on osa lehteä 42/2013