Hyppy toimittajasta lähetystyöntekijäksi

11.12.13

Hyppy toimittajasta lähetystyöntekijäksi

Kalevan pääkirjoitustoimittaja Pekka Mikkola aloitti syyskuussa Suomen Lähetysseuran Viron ja Venäjän aluepäällikkönä. Hänen asemapaikkansa on Pietari.
   – Kun ikä alkaa vitosella, nyky-Suomessa ei enää tule työntekijälle tarjolle paljon mahdollisuuksia. Kun tilaisuus aukeni, ajattelin, että hypätään tähän ja katsotaan miten käy. Elämässä kannattaa joskus ottaa pieniä riskejä ja sietää epävarmuutta.
   Mikkola kävi kirkon kansainvälisen työn koulutuksen kolme talvea sitten. Pitkän linjan toimittaja ajatteli, että sopivan paikan auetessa hän voisi hakea sitä.
   Mikkolan mukaan lopullisessa ratkaisussa auttoi ajatus oman elämän loppuvaiheesta, jolloin tulee ehkä mietittyä miten käytti elämänsä.
   – Lähetystyössä voi tehdä ihmisille konkreettista hyvää, kuten lehtityössäkin. Lähetysseuran toimintaan on aina kuulunut sananjulistus ja lähimmäistyö. Haluan olla niitä omalla panoksellani tekemässä mahdolliseksi.
   Mikkola korostaa etenkin diakonian merkitystä lähetystyössä Virossa ja Venäjällä.
   Hän päätti hakea paikkaa myös siksi, että Pietari on lähellä Suomea. Mikkola pystyy käymään usein Oulussa, jossa hänen perheensä asuu. Mikkolalle on luvattu, että hän saa halutessaan palata Kalevaan.

Työtaustasta
apua lähetyksessä

Mikkola kertoo, että Lähetysseuran kumppanina on Venäjällä Inkerin evankelisluterilainen kirkko ja Virossa evankelisluterilainen kirkko. Nämä kirkot ovat kutsuneet Lähetysseuran kumppanikseen auttamaan asioissa, joissa omat rahkeet eivät vielä riitä.
   Lähetysseura ja sen kumppanit yrittävät tavoittaa kristinuskosta vieraantuneita, joita hengellinen sanoma ja sen luterilainen muoto kiinnostavat.
   Mikkolalla on kosolti toimittajakokemusta molemmista maista. Hän vieraili usein Virossa 1980-luvun lopussa, jolloin maassa oli käynnissä laulava vallankumous. Sen jälkeenkin hän on vieraillut maassa keskimäärin kerran vuodessa. Venäjääkin on tullut koluttua.
   Mikkola osaa venäjää sen verran, että pystyy hoitamaan joitakin arkiasioita. Tulkki on suurena apuna, varsinkin kun vain nuori polvi osaa kunnolla englantia.
   Viroa Mikkola ymmärtää hyvin, mutta sujuvaan puhumiseen jonkin verran ruostunut kielitaito ei vielä riitä.

Pelotta
Venäjälle

– Jos joutuisi kylmiltään menemään Venäjälle, olisi se korkea kynnys. Suomalainen pelkää edelleen mennä Venäjälle turistinakin. Hän otaksuu joutuvansa kenties ryöstetyksi ja kohtaavansa rähjäisyyttä ja hankalia viranomaisia.
   – Minulla ei ole tällaisia ennakkoluuloja. Jos on käynyt maassa 10–15 vuotta sitten ja vierailee nyt vaikkapa Pietarissa tai muuallakin Venäjällä, huomaa, että maa on erilainen kuin ennen.
   Mikkolan mukaan sosiaalilainsäädäntö on kehittynyt maan vaurastuttua. Surkeutta ei ole niin paljon kuin aikaisemmin, vaikka avuntarvitsijoita on yhä paljon Pietarin ja Moskovan köyhillä alueilla saatikka koko Venäjällä.
   Poliittinen puoli on Mikkolan mukaan erikseen. Mikkola ei kuitenkaan vaivaa sillä päätään niin kauan kuin politiikka ei haittaa Lähetysseuran työtä.

Inkerin kirkolla
on perinteitä

Inkerin kirkko ulottuu Venäjän federaatiossa Pietarista Baikalille. Sen toiminnan piirissä on noin 15 000 henkilöä, joista suuri osa ei enää ole inkeriläisiä eli etnisesti suomalaisia.
   Viranomaiset tai Venäjän ortodoksinen kirkko eivät vastusta korkealla tasolla Lähetysseuran ja Inkerin kirkon yhteistyötä. Inkerin kirkko on perustettu jo vuonna 1611, ja sitä pidetään vanhana venäläisenä kirkkona. Se ei ole Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen maahan ängennyttä tuontitavaraa, jollainen herättää vastustusta.
   Paikallisella tasolla on sen sijaan ennakkoluuloja. Monelle luterilaisuus ei merkitse juuri mitään vaan sitä pidetään lahkolaisuutena.
   Monet venäläiset ilmoittavat olevansa ortodokseja, vaikka sanovatkin olevansa ateisteja. Aktiivisesti ortodoksikirkon toimintaan osallistuvia on vain muutama prosentti väestöstä.
   Myötämieli ortodoksikirkkoa kohtaan on paljon laajempaa, mutta sen imu ei ole valtava. Kulttuurisesti sitä arvostetaan paljon, mutta ryhmä, jota kirkon sanoma todella koskettaa, on pieni.

Viro on yksi
maallistuneimmista

Viro on Mikkolan mukaan ainakin yhtä maallistunut maa kuin Suomi. Sen on katsottu jopa kuuluvan Euroopan kolmen maallistuneimman maan joukkoon, joihin Viron lisäksi kuuluvat Tsekki ja entinen Itä-Saksa.
   Kommunistivalta katkaisi hengellisen perinnön siirtymisen. Kirkon toimintaa rajoitettiin ja moni katsoi viisaaksi pysyä poissa sen toiminnasta. Tietämys kristinuskosta ja luterilaisuudesta on heikolla pohjalla.
   Kun Viro itsenäistyi vuonna 1991 luterilaiseen kirkkoon tuli paljon uutta väkeä, mutta se oli Mikkolan mielestä ehkä nostalgista paluuta menneisyyteen, vanhan tasavallan kauteen.
   – Täytyy varmaan sanoa, että ihmiset eivät saaneet kirkosta mitä hakivat tai muut asiat tulivat tärkeämmiksi. Itsenäisyyden alkuaika oli materiaalisesti köyhää. Materialismi tuli vallitsevaksi ja hengelliset asiat jäivät taka-alalle.

Kulttuurisia
nautintoja

Pietarin kulttuuri- ja urheiluelämä tuo Mikkolalle virkistystä. Hän on jo käynyt KHL-liigan ottelussa katsomassa miten paikallinen jääkiekkoseura pärjää.
   Suurta nautintoa tuottaa kävellä Pietarin kuuluisalla Nevski prospekti -kadulla ja mennä Kazanin tuomiokirkkoon seuramaan ortodoksista jumalapalvelusta ja kuuntelemaan kaunista kirkkolaulua.
   Inkerin kirkon Pyhän Marian kirkko Pietarissa on kuuluisa urkukonserteistaan, joihin tulee muitakin kuin Inkerin kirkon piiriin kuuluvia ihmisiä.
   Pietarin Venäläisen taiteen museossa Mikkolalla vierähti kolme tuntia. Eremitaašin taidemuseon koluamiseen ei ole ollut vielä aikaa, sillä se vie ainakin päivän.

Strategiaa, taloutta, hallintoa

Viron ja Venäjän aluepäällikkönä Pekka Mikkolan tehtävänä on hoitaa talouden ja henkilöstöhallinnon rutiineja. Ne tulee tehdä niin hyvin, että lähetystyöntekijöillä on hyvät mahdollisuudet tehdä työtään.
   Työn luovaan puoleen kuuluu pohdinta strategisista painopisteistä Venäjällä ja Virossa: Mitkä ovat tärkeimpiä tukikohteita ja mitkä vähemmän tärkeitä. Näin Mikkola vaikuttaa siihen kuinka Lähetysseura suuntaa apunsa.
   Mikkolan tehtäviin kuuluu myös suhteiden hoito Inkerin kirkon sisällä ja alueen lähetyskohteisiin.
   Lähetysseuralla on Venäjällä yhdeksän lähettiä, joista Mikkola on yksi. Seitsemän työskentelee Pietarin seudulla ja kaksi Karjalassa.
   Lisäksi on avustuskohteita, jotka ovat kaikki Uralin tällä puolella. Mikkola muistuttaa, että Ural ei ole Venäjän keskikohdalla vaan lännempänä. Lentomatka kaukaisimpaan kohteeseen kestää kaksi tuntia ja 40 minuuttia. Autolla on vielä taivallettava kaksi tuntia ennen kuin ollaan perillä.
   Lähetysseuran työn piiriin kuuluu muun muassa ja Elämän siiville -projekti Pietarissa. Se on suunnattu lapsille ja nuorille. Lapset ja nuoret voivat opetella viikonloppuna perheenomaisessa ilmapiirissä kodin askareista selviämistä. Viikot he asuvat lastenkodeissa.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 42/2013