Pääkirjoitus: Itsenäisyys on aina juhlan aihe

4.12.13

Pääkirjoitus

Itsenäisyys on aina juhlan aihe

Jokainen meistä haluaa kuulua johonkin. Olemme osa sukua, työyhteisöä, harrastusryhmää. Olemme oululaisia, muhoslaisia, suomalaisia. Omalle ikäluokalleni on opetettu pienestä pitäen, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Se pitää paikkansa, on hienoa olla suomalainen.
   Kiitos siitä kuuluu rohkeille suomalaisille senaattoreille, jotka näkivät hetken tulleen ja äänestivät itsenäisyysjulistuksen hyväksymisen puolesta joulukuussa 1917. Kiitos kuuluu niille miehille ja naisille, jotka puolustivat tuoretta itsenäisyyttä sodissa reilut 30 vuotta myöhemmin. Kiitos kuuluu myös niille ikäluokille, jotka ovat rakentaneet maastamme tasa-arvoisen ja turvallisen paikan elää.
   Itsenäisenä kansakuntana meillä suomalaisilla tulee mittariin 96 vuotta. Näiden vuosikymmenten ajan itsenäisyyden juhlinta on ollut hyvin vakavahenkistä. Päivään kuuluvat kynttilät, seppeleenlaskut, soihtukulkueet, juhlakonsertit, hartaudet ja vuoden katsotuin televisio-ohjelma Presidentinlinnasta.
   Täysi-ikäisyyden saavuttaville nuorille Suomen autonomian aika on kuitenkin muinaishistoriaa eikä sodista ole kokemuksia edes heidän isovanhemmillaan. On myös yhä enemmän suomalaisia, joiden juuret eivät ole kovin syvällä routaisessa maassa. Usealla heistä on samanlaisia kokemuksia kuin karjalaisilla evakoilla: surua kodin menetyksestä, juurettomuutta, turvattomuutta. Ja siksi he kokevat suurta iloa saadessaan kasvattaa uudet juuret ja kuulua jonnekin.
   Tulevien sukupolvien ja uusien suomalaisten myötä itsenäisyyden juhlinta saanee keveämpiä ja värikkäämpiä sävyjä. Muutos on luonnollista, eikä se tarkoita kunnioituksen vähenemistä rohkeita valtiomiehiä tai sotaveteraaneja kohtaan. Tärkeintä on pitää huolta heiltä perinnöksi saadusta itsenäisestä Suomesta. Sen myötä meillä on jatkossakin aihetta kiitokseen ja iloon.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 41/2013