Seurakuntalaisten mietteitä virsikirjan lisävihkosta

4.12.13

Seurakuntalaisten mietteitä virsikirjan lisävihkosta

Kysyimme seurakuntalaisilta, tarvitaanko heidän mielestään virsikirjaan lisävihkoa, ja millaisia lauluja he toivoisivat siihen otettavan tai jätettävän pois.

Esko Laukkanen
Miksipä ettei, mutta mieluiten nimenomaan erillisenä vihkona. Nykyinen virsikirja on paksu ja raskas ilman lisäyksiäkin. Iäkkäämpien ihmisten on jo nyt hankala selata sitä.
   Laulujen suhteen täytyisi huomioida se, etteivät sävelmät olisi liian monimutkaisia. Muuten ei seurakunta pysty laulamaan mukana.
   Sanoitusten täytyy ehdottomasti pysyä Raamatun mukaisina. Esimerkiksi Satumaata ei missään nimessä pidä ottaa mukaan. Kyllä minäkin voin iskelmiä laulaa, mutta ne eivät kuulu virsikirjaan.

Orvokki Niemelä-Kärppä
Olisihan se mukavaa laulaa uusiakin virsiä, mutta miten se käytännössä toteutetaan? Virsikirjatelineet on mitoitettu nykyiselle virsikirjalle. Mihin lisävihko sitten laitetaan? Jääkö se kirkonpenkkiin pyörimään vai muistavatko seurakuntalaiset lähtiessään kerätä omansa oikealle paikalleen?
   Osaan paljon hengellisiä lauluja, mutta esimerkiksi Sinua siunata tahdon on kaunis. Se voisi olla mukana lisävihkossa.

Heikki Kainulainen
Mikäpä siinä. Ainahan uusia virsiä on tullut lisää, ja virsiä on mukava laulaa. On niin paljon hyviä hengellisiä lauluja, etten osaa nyt nimetä jotain tiettyä. Lapsuuden aikaisia lauluja tai joitain aivan uusia myös voisi ottaa mukaan lisävihkoon.

Tällaisia ehdotelmia tuli sähköpostin ja Facebookin kautta:

• ”Maan korvessa” saisi tulla mukaan. Todella käytetty ja kaunis laulu.
Seija Helomaa

• Lohtajan virsi (Mereen vaipuu aurinko) ehdottomasti!
Eero Hanni

• Ruotsin kirkon suomenkielisessä virsikirjassa on hieno kevätvirsi, numero 201, joka alkaa sanoilla ”Jo tuuli halki laaksojen/käy vehryt viitta yllään,/ se heinää kukkaniittyjen/keinuttaa hyväilyllään.”
   Virsi on C.D. Wirénin vuonna 1889 kirjoittama ja W. Åhlénin säveltämä. Alku kuvaa kauniisti luonnon heräämistä kevääseen, mutta jatko muistuttaa myös elämän kulusta: ”kuin heinää ihminenkin on,/ kun kulkee niittäjämme…”.
   Melodia on yksinkertaisen kaunis. Virsi sopisi mielestäni hyvin oman Kevätvirtemme rinnalle virsikirjaan.
   Virsi veisattiin muun muassa kruununprinsessa Victorian vihkiäisissä 2010.
   Se, että laulu on alun perin tullut tunnetuksi iskelmänä, ei sinänsä ole este sen ottamiseksi virsikirjaan. Laulun sanojen sisältö, henki ja sanoma sekä tietysti melodian laulettavuus ratkaisevat.
   Olen sitä mieltä, että esimerkiksi Sydämeeni joulun teet voi kernaasti jäädä edelleen sinne kauneimpien joululaulujen vihkoihin.
Juhani Lares

• ”Tuli kirkkoon mies ja lapsi, he eteeni istuivat” sekä ”Oi katsoppa lintua oksalla puun, se laulaa niin kauniisti aina…”
Eija Nieminen

• Olen Jumalan lapsi (I am a Child of God)
Jaakko Rewell

Suojelusenkeli / Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Teija Ruokamo

Jukka Leppilammen Minun käteni soivat tai Laula ihmisille
Mika Voutila

KATJA KIISKINEN

Artikkeli on osa lehteä 41/2013