Suomen valtiolipussa on keskellä Suomen leijona.

Suomen lippu muistuttaa kristillisistä arvoista

4.12.13

Suomen lippu muistuttaa kristillisistä arvoista

Suomen itsenäisyyspäivää vietetään jälleen 6.12. Ruotsin ja Venäjän vaikutus näkyy edelleen itsenäisyyspäivämme juhlallisuuksissa.

Itsenäisen Suomemme symbolilla, siniristilipulla on kristillinen tausta.
    – Monet suomalaiset eivät välttämättä edes tiedosta sitä, että kyse on kristillisestä rististä. Vaaka-asento voi hämätä, arvelee Suomen Puolustusvoimien kenttäpiispa Pekka Särkiö.
    Hänen mukaansa risti muistuttaa meitä kristinuskon arvoista, Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksesta, joka on tuonut meille pelastuksen.
    – Valtio ei voi sitoutua näin tunnustukselliseen lipun selitykseen. Ristilippu kuitenkin muistuttaa kristinuskon vaikutuksesta kulttuuriimme, sekä lähimmäisenrakkaudesta ja välittämisestä, hyvistä arvoista, joihin haluamme sitoutua.

Värit muistuttavat
suhteesta luontoon

Kun virallista Suomen lippua kehiteltiin Suomen itsenäistymisen jälkeen, yhtenä vaihtoehtona oli myös punakeltainen leijonalippu.
   – Sinivalkoinen ristitunnus oli käytössä jo Venäjän keisarillisen armeijan laivastossa, mutta sen risti oli andreaan risti, vinoristi. Koska haluttiin tehdä eroa tähän lippuun, otettiin käyttöön latinalainen risti, joka on käytössä muissakin Pohjoismaissa.
   Väreinä sininen ja valkoinen ovat puhtaita ja yksinkertaisia.
   – Ensimmäisenä tulevat tietenkin mieleen valkoiset hanget ja siniset järvet, Särkiö sanoo.
   Hän näkee värien symboliikassa yhteyden nykyaikaan.
   – Minusta ne muistuttavat tänä päivänä luontosuhteesta ja luonnon haavoittuvuudesta. Hanget hupenevat ilmaston lämmetessä ja vedet likaantuvat, el­lemme kiinnitä huomiota luonnonsuojeluun. Tämä ei kyllä varmasti silloin aikanaan ollut kenelläkään mielessä, kun lippua mietittiin, Särkiö toteaa.
   Hän pitää Suomen lippua yksinkertaisena ja siksi vaikuttavana.
   – Nykymaailmassa hallitsevat vahvat värit, kuvien paljous sekä muotojen runsaus. Sinivalkoisuus kuvaa hyvin suomalaisuutta, eikä mieleeni tule kovin montaa lippua, joissa olisi sininen kuvio valkoisella pohjalla.

Suomen leijona
vastuksena karhulle

Liputuspäivinä yleisesti lipputangoissa liehuva siniristilippu on Suomen kansallislippu. Sen lisäksi lipusta on useita variaatioita eri käyttötarkoituksiin. Yksi niistä on valtiolippu, jossa komeilee Suomen vaakunasta tuttu leijona. Valtiolipussa siniristin keskelle on asetettu punainen neliö, jossa on ohuet keltaiset reunat. Neliön sisällä on historiallisten maakuntien tunnuksina heraldisia ruusuja ja keskellä seisoo Suomen leijona.
   – Leijona tulee Uppsalan tuomiokirkossa olevasta Kustaa Vaasan hautamonumentista, jossa on kuvattuna kaikki Ruotsin maakunnat 1500-luvun puolivälin tienoilla. Suomen herttuakunta oli yksi niistä.
   Särkiöllä ei ole varmaa tietoa siitä, miksi juuri leijona kuvaa Suomea.
   – Oman pohdintani on, että koska Suomen herttuakunta oli Ruotsin itäisin maakunta, ja Novgorodin tunnuksena oli karhu, Suomelle piti saada vahva eläin, joka pärjää karhulle.
   – Ehkä vaakunan tekijän mielessä oli Danielin kirjan kohta ”leijona nostettiin maasta ja pantiin seisomaan kahdella jalalla kuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän” (Dan 7:4).

Kynttilöitä ikkunoilla
kaksin kappalein

Itsenäisyyspäivää juhlistetaan liputtamisen lisäksi sytyttämällä kaksi kynttilää ikkunalle. Suomalaisuuden liiton tiedotteen mukaan tämän perinteen syntyminen ei ole ollut mitenkään yksiselitteistä.
   Aluksi kynttilöillä juhlistettiin kuningasperheen merkkipäiviä sekä vierailuja Suomeen. Autonomian aikana tapa jatkui keisarillisina merkkipäivinä ja keisarin vierailujen kunniaksi.
   – Ortodokseilla nimipäivä on syntymäpäivää merkittävämpi, joten kynttilöillä juhlistettiin tsaariperheen nimipäiviä, kenttäpiispa Särkiö kertoo.
   Tavallaan juhlistamme edelleen entistä keisariamme, sillä itsenäisyyspäivänä 6.12. muun muassa Nikolai-nimiset viettävät nimipäiväänsä.

Perinteen taustalla
monta teoriaa

Se, että itsenäisyyspäivä vakiintui juuri kyseiselle päivälle, ei ollut mitenkään yksiselitteistä.
   Sortovuosina poltettiin kynttilöitä ikkunalla Runebergin päivänä 5.2. mielenilmauksena venäläistämistä vastaan. Tämä vakiintunut tapa säilyi pitkään.
   Valtioneuvosto päätti vuonna 1919 asetuksella, että Suomen itsenäisyyspäivää vietetään 6.12. Suomen itsenäisyysjulistuksen kunniaksi.
   Suomalaisuuden liiton mukaan Suomen ylioppilaskunta teki vuonna 1921 päätöksen, että Ylioppilastalo olisi itsenäisyyspäivänä liputettava ja juhlavalaistava. Vasta sen jälkeen kynttilöiden poltto itsenäisyyspäivänä alkoi yleistyä kaikkialla.
   Syyksi siihen, että kynttilöitä on kaksi, arvellaan 1900-luvun ikkunoiden keskipuitteita.
   – Todennäköisesti syy on käytännöllisyydessä. Kun oli kaksi ikkunaruutua vierekkäin, oli luontevaa asettaa kaksi kynttilää, yksi molempien ruutujen kohdalle, pohtii Särkiö.
   Kynttiläperinteen syntyteoriana on pidetty myös sitä, että kynttilät olisivat olleet merkkinä turvallisesta majapaikasta, kun miehet matkasivat Ruotsin kautta jääkärikoulutukseen Saksaan. Kaksi kynttilää kertoi turvallisesta etappipaikasta, yksi tai useampi viestitti jonkin olevan vialla, eikä taloon ollut turvallista mennä.
   – Varmasti on joillain merkeillä viestitty, mutta otaksun, että tämä yhteys itsenäisyyspäivän kynttilöihin on syntynyt vasta jälkeenpäin, Särkiö arvelee.

KATJA KIISKINEN

Artikkeli on osa lehteä 41/2013