Oulunsalolaisten pappina on ollut hyvä olla

22.1.14

Oulunsalolaisten pappina on ollut hyvä olla

Oulunsalossa on ollut hyvä olla. Näin tiivistää seurakunnan kirkkoherran virasta juuri eläkkeelle jäänyt Tapio Kortesluoma.
   – Seurakuntalaiset ovat olleet mukavia minua kohtaan ja luottamushenkilöiden tuki on ollut niin hienoa, että toivottavasti kaikki kirkkoherrat saisivat vastaavaa, Kortesluoma kiittää.
   – Kritiikittömyyttä tämä ei silti tarkoita. Kirkkoneuvostossa ja kirkkovaltuustossa on puhuttu asioista niiden oikeilla nimillä. Ilmapiiri on säilynyt hyvin keskenään toimeentulevana, jyrkkiä vastakkainasetteluja ei ole ollut.
   Oulunsalon kirkkoherrana vuodesta 2003 toiminut Kortesluoma tuli seurakuntaan alun perin 33 vuotta sitten.
   – Kun pesti siirtolaispappina Ruotsissa päättyi, palasin kotiin Ouluun. Oulunsalossa oli perustettu virallisen apulaisen virka ja silloinen piispa Olavi Rimpiläinen lähetti minut tänne.
   Myöhemmin nimikkeeksi tuli kappalainen.

Kirkkoherra näki muutoksen
maalaispitäjästä lähiöksi

Oulunsalossa Kortesluoma on ollut aitiopaikalla näkemässä paikkakunnan muutoksen lähiömäisemmäksi.
   – 1980-luvulla tämä oli vielä maalaispitäjä, jossa ihmiset tunsivat toisensa. Kuvaavaa on, että hautajaisiin varattiin aikaa neljäkin tuntia. Niissä ehti olla kaikessa rauhassa, ajan kanssa.
   Paljon maalaispitäjän terveitä piirteitä Kortesluoma löytää nyky-Oulunsalostakin.
   – Silloin meillä oli kaupungin edut, maalaispitäjän parhaat puolet eikä haittapuolia kummastakaan.
   Uran alkuvuosien seurakunnan Kortesluoma muistaa pienenä ja köyhänä. Vuodet olivat taloudellisesti tiukkoja, taloudenhoitaja piti kirjaa lyijykynistäkin.
   Merkittävää seurakunnan toiminnassa oli toimitalon rakentaminen seitsemän vuotta sitten.
   – Vattukuja 2 oli meille iso asia: saimme kunnolliset, sisäilmaltaan terveet työtilat ja itse sain elämäni ensimmäisen oman työhuoneen.
   Myös muista kiinteistöistä on huolehdittu: edellisen kirkkoherran Pekka Kinnusen aikana tehtiin kirkon sisäremontti, kaksi ja puoli vuotta sitten oli vuorossa kirkon ulkomaalaus ja ikkunaremontti.

Viimeisenä viikonloppuna
kahdet ristiäiset

Vielä viimeisellä työviikolla kirkkoherran kalenteri on tupaten täynnä työmenoja.
   – Palaveri, kastekodissa käynti, työntekijäkokous, palaveri kirkkoherran viransijaisen kanssa, toisessa kastekodissa käynti, Isokatu 17:n käyttöönottojuhla…, Kortesluoma listaa.
   Viimeiseen työviikonloppuun osuivat kahdet ristiäiset ja eläkkeelle saattelemisen menot: lähtösaarna messussa ja kahvittelu kauppakeskus Kapteenissa.
   – Viimeisenä työpäivänä voi luovuttaa avaimet, kannettavan tietokoneen, valmiiksi saatetut tilastot ja todeta melkein kuin YK:n rauhanturvajoukoissa aikoinaan: ”Luovutan pataljoonan papin tehtävät”, vertaa Etelä-Libanonissa ja Bosniassa sotilaspappina 1990-luvulla toiminut Kortesluoma.

Ihmisen kiireetön
kohtaaminen on tärkeintä

Kirkkoherran pestistä Kortesluoma sanoo luopuvansa huojentuneena, hiukan väsyneenä ja hyvillä mielin siitä, että seuraaja saa aloittaa puhtaalta pöydältä, kun liitos Ouluun ja Oulun seurakuntayhtymään on saatu hyvään alkuun.
   – Ouluun liittyminen on ollut todella iso ruljanssi kirkkoherralle ja koko henkilöstölle. On ollut paljon pelkoja, epävarmuutta, toimintamallien yhteensovittamista, Kortesluoma listaa.
   Esimerkiksi 2012 allakkaan on merkattuna 104 kokousta, joista iso osa koski liittymisvalmisteluja.
   – Moni asia tulee nyt ”kuin ylhäältä annettuna”, mutta on seurakuntayhtymä tuonut mukanaan paljon hyvääkin. Esimerkiksi taloushallintoa yhtymään meno kevensi eikä kiinteistöistä enää tarvitse huolehtia itse.
   Hallintoa tärkeämmäksi Kortesluoma sanoo aina kokeneensa ihmisten kohtaamisen.
   – Ei ole oikea työtapa katsoa paperisotaa kastejuhlassa. Siksipä ryhdyinkin tekemään etukäteen kotikäynnin kastekotiin. Siinä saa tuntumaa perheeseen ja paperityöt tehdyksi.
   – Kiireettömiin kohtaamisiin olen pyrkinyt ja siinä mielestäni onnistunutkin. Enemmänkin olisin halunnut ihmisten luona käydä, mutta aika ei ole riittänyt, Kortesluoma harmittelee.

Seuraaja saa keskittyä
enemmän seurakuntaan

Yleensä kotikäyntejä tekevät etupäässä diakoniatyöntekijät, papisto keskittyy toimituksiin. Toimituksista Kortesluomalla on allakassa viime vuodella 140 merkintää: 70 toimitusta ja saman verran niihin liittyviä etukäteistapaamisia.
   – Seuraaja saa keskittyä enemmän seurakuntaan, Kortesluoma uskoo.
   – Jos itse olisin jatkamassa kirkkoherran tehtävässä, keskittyisin jumalanpalveluksen kehittämiseen vähän siihen tapaan kuin esimerkiksi naapuriseurakunta Kempeleessä on tehty.
   – Toistaiseksi vapaaehtoisten mukaan etsiminen on ollut aika pientä, yhtymään siirtyminen on vienyt aikaa ja voimia.
   Seurakuntaelämän kehittäminen seurakuntalaisille läheisemmäksi jää haasteeksi seuraajalle.
   Myös tilakysymystä pitää pohtia, kun seurakuntatalo ja pappila ovat pois käytöstä.
   Parhaillaan Vattukujan toimitalossa valmistellaan remonttia kakkoskerrokseen.
   – Tarvitsemme isomman kokoontumistilan, jossa pystyy järjestämään ristiäiskahveja ja muistotilaisuuksia entistä paremmin.

Keittiöremonttia, kuorolaulua ja vaarin viran hoitoa

Keittiöremonttia. Pianonsoittotaidon elvyttämistä. Kuorolaulantaa. Isovanhemman tehtäviä.
   Tapio Kortesluomalla on yhtä ja toista askaretta odottamassa eläkepäivillä.
  – Virvelin kanssa aion kulkea enemmän kuin tähän saakka – jos vain vaimo päästää.
   – Ja vaarin virkaa pystyy hoitamaan aktiivisemmin, nyt eläkkeellä on paremmin aikaa lähteä Kemiin, Kortesluoma suunnittelee.
   Kakkosbassona laulaminen Tuiran kamarikuorossa jatkuu, samoin toiminta Oulunsalon lionsklubissa.
   – Ja vieläkö ehtisin olla partiossakin aktiivisempi kuin viime aikoina. Haaveissa olisi päästä kesällä partiolaisten kanssa vaeltamaan.
   Lisäksi Kortesluoma aikoo ehtiä puolison kanssa Savonlinnan oopperajuhlille ja ryhtyy elvyttämään kotitarvepianistin taitoja.
   Työtehtäviä Kortesluoma ei enää eläkkeellä aio ottaa vastaan.
   – Pari ennen eläkkeelle jäämistä sopimaani tehtävää aion hoitaa. Toinen on vihkiminen ja toinen on kesällä Oulussa pidettävien Medialähetys Sanansaattajien kesäjuhlien päätoimikunnan puheenjohtajuus.
   Kotona odottaa vuoroaan keittiöremontti.
   – Siinä minulla ei isoa roolia ole: Kirsti miettii ja tuttu kirvesmies tulee toteuttamaan.
   – Eläkkeellä on aikaa käydä myös kirkossa ja seurakunnan tapahtumissa ihan riviseurakuntalaisena. Eihän tämä seurakunta mihinkään häviä, vaikka työni siinä päättyy.

MINNA KOLISTAJA

Artikkeli on osa lehteä 3/2014