Aatoksia: Kirkko 2.0

21.2.14

Aatoksia

Kirkko 2.0

Ihmisen mieli on välillä hyvin ristiriitainen.
   Eräs opettaja kertoi minulle viikko sitten innoissaan, kuinka koulutusjärjestelmä tulee uudistaa nykyaikaa vastaavaksi. Oppikirjoista tulisi siirtyä joustavampiin opetustilanteisiin, ja mobiiliteknologiaa tulisi hyödyntää paremmin luokissa.
   Hyviä uudistushenkisiä ajatuksia, joista osasta olen täysin samaa mieltä. Ei voi olla niin, että koulussa toimimme tavoilla, jotka ovat jääneet jälkeen muusta yhteiskunnasta ja perheen arjesta.
   Mutta kun ryhdyimme puhumaan kirkosta, kaveri siirtyi puolustuskannalle. Hänelle on täysin ok, että meininki on kuin 1500-luvulta. Vanhoissa virsissä on hänen mukaansa jotain erityisen pyhää verrattuna Pekka Simojoen vastaaviin.
   Jos keskustelumme kuulisi puoli vuosituhatta sitten elänyt virsisanoittajamme Martti Luther, hän todennäköisesti naurahtaisi ja toteaisi jotain tämän tyylistä: ”Otin kansan juomalauluja, ja vaihdoin niihin hengelliset sanat. Halusin tuoda kristinuskon lähelle kansaa.”
   Vaan kuvittelepa, mikä poru siitä syntyisi, jos Lutherin tyyliin tänä päivänä Rihannan hittibiisi tulisi ”Jumala loi” -tekstin taustaksi ja kirkkokansa reivaisi.
   Urkujakaan ei ole ollut aina. Kesti kauan, ennen kuin niistä tuli jumalanpalveluspaikkojen vakiovaruste, sillä kirkkoisille kelpasi vain laulu. Vuonna 1287 Milanon kirkolliskokous puolestaan teki uruista ainoan sallitun jumalanpalvelussoittimen.
   Meillä ihmisillä on kummallinen tapa lukita itsemme johonkin käytäntöön ja tehdä siitä ainoa oikea tapa toimia. Jumalanpalveluksen peruskaava ja liturgia ovat kiveen hakattuja, vaikka niitä ei Raamatusta löydy.
   Ei aina voi syyttää kirkon jäseniä, etteivät jumikset vedä. Pitäisikö meidän miettiä uudelleen, onko konsepti, jonka kautta kristillinen sanoma tuodaan, nykypäivän ihmistä palveleva, vai kaipaisiko se totaaliremonttia?
   Voisiko jumalanpalvelus olla osallistavampi? Kannattaisiko musiikkipuolta monipuolistaa? Miten multimediaa voisi hyödyntää rikastuttamassa jumalanpalveluksia?
   Lopuksi pitää esittää vielä kysyä, palvelevatko ikivanhat kirkkorakennukset nykyajan tarpeita, vai olisiko uusista kirkoista suunniteltava konsertti- tai monitoimisalien tyylisiä tiloja.
   Uskallammeko uudistaa, vai jätämmekö kirkon muun yhteiskunnan kehityksestä jälkeen?

SEBASTIAN TYNKKYNEN

Artikkeli on osa lehteä 7/2014