Elsi Salovaara: Se kaikkein helpoin lista

21.2.14

Se kaikkein
helpoin lista

Luin vastikään naisesta, joka pitää yöpöydällään kiveä. Kivi muistuttaa häntä uudesta iltarutiinista.
Aina nukkumaan käydessä hän ottaa kiven käteensä ja käy läpi mielessään ainakin kymmenen asiaa, joista sillä hetkellä, sinä päivänä on kiitollinen.
   Erinomainen idea! oli ensimmäinen ajatukseni. Päättelin, että kiitoslistaa tehdessä ajattelu suuntautuu puolipakolla positiivisille raiteille ja ikävissä asioissa vellominen jää vähemmälle.
   Huonona päivänä oloa helpottaa, kun on keskityttävä miettimään, mikä omassa elämässä saa kiitolliseksi. Jos alkaa tuntua siltä, ettei listattavia kiitollisuuden aiheita löydy, on sokeutunut omalle ympäristölleen.
   Jokapäiväinen listaus tekisi varmasti hyvää kaikille meille melankolisille, itseään vähätteleville ja pessimismiin taipuvaisille suomalaisille!
   Voisi se unikin tulla helpommin silmään, kuin jos jää rypemään jokaisessa päivään sisältyneessä mahdollisessa potutuksen aiheessa. Niitähän riittää, varsinkin jos niitä etsimällä etsii.
Elämäni ei ole mitenkään erityisen hohdokasta tai yltäkylläistä, mutta kymmenen kiitollisuuden aiheen listaaminen ei ole ongelma eikä mikään.
   Listan kärjessä ovat varmasti kiitollisuus perheestä, kodista, terveydestä, työstä ja ystävistä. Mutta sen lisäksi on paljon pienempiä asioita – varsinkin kun rimaa ei aseta liian korkealle.
   Ei varmasti ole liian pientä asiaa, josta olla kiitollinen. Ja itsehän minä listani kriteerit määrittelen!
   Maailmanrauhaa ei ole saavutettu ja ympärillä tapahtuu monenlaista pahaa, mutta joka päivä tapahtuu hyviä asioita; bussiin ehtiminen aamulla, leppoisa keskusteluhetki, uusi kampaus, kaivattu lumisade, makoisa pulla, oikealla hetkellä napattu valokuva.
   Olisiko niin, että kun pieniin asioihin kiinnittää huomiota, ne kasvavat kokoa? Tämä taitaa toimia niin hyvässä kuin pahassa, niin kiitoksen kuin valituksenkin aiheissa.
   Taidan etsiä hangen alta itselleni oman kiven.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 7/2014