Pääkirjoitus: Jumalanpalvelus, josta ei haluaisi jäädä pois

19.2.14

Pääkirjoitus

Jumalanpalvelus, josta ei haluaisi jäädä pois

Yhteisöllisyys, osallisuus ja vieraanvaraisuus. Ne olivat keskeisiä teemoja muutama viikko sitten Seinäjoella pidetyillä valtakunnallisilla jumalanpalveluspäivillä.
   Kyseessä oli kirkon kolmivuotisen hankkeen päätösseminaari.
   Jumalanpalveluselämän kehittämishanke sai alkunsa 2008, kun kirkolliskokouksen edustaja-aloitteessa oltiin huolissaan, vastaako jumalanpalvelus tämän ajan ihmisten tarpeisiin. Käynnistettiin hanke; tavoitteeksi asetettiin jumalanpalveluselämä, jossa olisi inhimillistä lämpöä ja hengellistä syvyyttä.
   Hankeseurakunnissa kehitettiin uusia jumalanpalveluskäytäntöjä, muun muassa vahvistettiin seurakuntalaisten roolia jumalanpalvelusten suunnittelussa ja toteutuksessa.
   Osallisuuden tärkeyttä piti esillä myös Seinäjoella puhunut Lundin tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Fredrik Modéus.
   Ruotsissa on havaittu, että kun mahdollisimman moni seurakuntalainen on saanut tehdä jumalanpalveluksen hyväksi jotakin, on kirkossa kävijöiden määräkin kääntynyt nousuun.
   Samalla tavalla moni seurakuntalainen meilläkin haluaa osallistua muutenkin kuin penkissä istumalla.    Monella on halu olla tärkeä yhteisössään ja palvella Jumalaa niillä taidoilla, jotka itse kullekin on annettu.
   Kehittämishankkeen aikana seurakunnissa arvioitiin muun muassa sitä, kuinka seurakuntalaisen paras toteutuu jumalanpalveluselämässä ja millainen on jumalanpalvelus, johon menee mielellään – ja vie vielä kaverinsakin.
   Monessa hankeseurakunnassa saatiin kolmessa vuodessa paljon hyvää aikaan.
   Kuvaava on esimerkiksi erään vuorotteluvapaalta palanneen kanttorin positiivinen ihmetyksenaihe: mitä työpaikalla oikein on tällä välin tapahtunut, kun ”ilo tuntuu lehterillä asti”.

MINNA KOLISTAJA

Artikkeli on osa lehteä 7/2014