Pystyn kävelemään ilman kipuja

19.2.14

Pystyn kävelemään ilman kipuja

”Olen kiitollinen kaikista niistä ystävistä, jotka pitävät yhteyttä onnettomuuden jälkeen. Olen kiitollinen kuntouttajille ja taitaville fysioterapeuteille, joiden ansiosta pystyn kävelemään, sekä siitä, ettei minulla ole kipuja.”

Viisi kirjaa, seitsemänsataa kolumnia, valtavat määrät tieteellistä tekstiä – yhteensä seitsemän sivua julkaisutietoja.
   Markus H. Korhosen tuotanto on uskomattoman laaja, kaikista hänen pitämistään puheista ja julkisista esiintymisistä puhumattakaan. Oululaisten tunteman kulttuuripersoonan ura päättyi yllättäen rajussa autokolarissa marraskuussa 2007, työmatkalla Haukiputaalla. Mies jäi henkiin, kuntoutuminen jatkuu.
   Korhonen on iloinen muutamista läheisistä ystävistään, kuten Anuirmeli Sallamo-Lavista, joka on hänen lapsuudenystävänsä sekä hänen kummipoikansa äiti.
   Italialais-amerikkalaiseen Franco Petrellan ja Jelena Lazoviç-Petrellan perheeseen Korhonen on säännöllisesti yhteydessä. Esko ja Päivi Nevalaisen perhe on Korhoselle erittäin tärkeä.
   – En pysty lukemaan, rivit hyppivät silmissä. Kun keskustelen kasvotusten jonkun kanssa, asiat jäävät paremmin mieleen kuin esimerkiksi puhelimessa puhutut asiat.
   Tietotaito on tallella, mutta jos Korhonen alkaa puhua, äkillinen sanakatko voi yllättää.
 

Korhosen kielitaito on säilynyt. Englantia hän alkoi puhua serkkujensa kanssa jo ennen kouluikää ja pystyi ennen vammautumistaan esiintymään viidellä kielellä. Toimittaja Helena Petäistön kanssa Korhonen preppaa ranskankielisiä sanontoja.
   Kuntoutuminen edistyy koko ajan, mutta itse kuntoutettava ei muista sen paremmin onnettomuutta, sen jälkeisiä tapahtumia kuin kuntoutuksen etenemistäkään.
   Ainoa hienomotorinen taito, joka on säilynyt, on tekstiviestin näpyttely. Se onnistuu vasemmallakin kädellä. Korhosella on halvausoireita oikeassa kädessä, häiriöitä näkökyvyssä eikä muisti toimi täydellisesti.
   Korhonen asuu yhdessä isänsä kanssa. Isä on vielä oikein virkeä, ja heillä käy viikkoavustaja perjantaisin. Markus H. Korhonen on tyytyväinen, että pystyy hoitamaan itsenäisesti kauppa- ja pankkiasiat.
   Ennen onnettomuutta Korhonen teki töitä hirvittävällä tahdilla silloin kun niitä oli tarjolla, useilla eri kielillä, monenlaisille tahoille. Pidetty luennoija ja esitelmöitsijä ajoi noin neljäkymmentätuhatta kilometriä vuodessa, kunnes tuli stoppi.
   – Olen koko ikäni ollut äärimmäisen säästeliäs, mutta nyt minulla on ensimmäistä kertaa säännölliset tulot.
   Kovin monet ihmiset vain tuntuvat määrittävän ihmisten arvon sen mukaan, missä asemassa he ovat työelämässä.
– On paljon asioita, joista voisin olla katkera ja kiukkuinen, mutta se ei kannata. On ollut pakko opetella nauttimaan pienistä asioista kuten television katselusta.
   Rotareitten, Ruotsalaisen klubin, Jankkiyhistyksen ja Teknillisen seuran kaltaisten yhteisöjen jäsenyydet ja tapahtumat tuovat iloa ja seuraa.
   Lasten seurasta ja sutkauksista Markus H. Korhonen nauttii erityisesti. Kulttuurihistorioitsija ilahtuu kovin, kun Antellin kahvilaan sattuu tulemaan hänen ystävänsä, piirtäjä Ville Ranta puolisonsa ja kaksiviikkoisen vauvansa kanssa. Pientä ihmistä pitää käydä ihailemassa ihan läheltä.

MARJO PÄÄKKÖNEN

Artikkeli on osa lehteä 7/2014