Yhteisvastuu jalkautti päättäjät

19.2.14

Yhteisvastuu jalkautti päättäjät

Lääkintöneuvos Lauri Nuutinen on tullut haastettuna Rotuaarille perjantai-iltapäivänä.
Hän ei ole yksin, sillä aukiolla näkyy jo muutamia valkoiseen liiviin pukeutuneita, keräyslippain ja toppavaattein varustautuneita kohtalotovereita.
   Yksi heistä on piispa Samuel Salmi, joka on haastanut oululaisia päättäjiä ja terveydenhuollon ammattilaisia yhteisvastuukerääjiksi ystävänpäivätempaukseen.
   Lauri Nuutinen on paikalla, koska Yhteisvastuukeräyksen kotimaisena keräyskohteena on tänä vuonna saattohoidon kehittäminen. Nuutisella on siitä vuosikymmenten kokemus. Saattohoidossa on hänen mukaansa menty huimasti eteenpäin.
    – Tärkeää on, että ihmisen itsemääräämisoikeus säilyy vanhuudessakin.
   Suomalaisen saattohoidon uudet linjaukset tukevat tätä käsitystä, mistä Nuutinen on tyytyväinen. Hän toivoo, että jokainen suomalainen kirjaisi ylös hoitotahtonsa.
   – Viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee muistiongelmia, oma tahto on laitettava paperille. Kuolemasta on puhuttava, se vähentää pelkoja.
   Entisenä johtajaylilääkärinä Nuutinen tietää, kuinka tärkeitä ovat hoitoon osallistuvien empaattinen asenne ja osallistuva ote. Hänen mielestään kaikkien terveydenhuollon henkilöstöryhmien koulutukseen pitäisi sisältyä saattohoito-osaamista.
   – Läsnäolo ja koskettaminen ovat usein hyviä lääkkeitä.
Nuutinen muistuttaa, että turhaa hoitoa ei pidä antaa, ei potilaan eikä omaisen painostuksesta.
   – Sekin on eettistä toimintaa, hän muistuttaa.
   Oulun kaupungin luottamushenkilönä joukkoliikennejaoksessa toimiva Tiina Suutari oli saanut tiedon tapahtumasta sosiaalisen median kautta.
   Kotimaista keräyskohdetta hän pitää erittäin ajankohtaisena.
   – Maailman uutiset pistävät miettimään, kenellä on oikeus päättää viimeisistä hetkistä.
Jaana Toska-Tervola ja Heimo Tervola pysähtyvät nähdessään Suutarin lipas kädessä. Heillä on omakohtaista kokemusta saattohoidosta.
   – Äitini oli viimeiset viisi viikkoaan hoidossa Oulun kaupunginsairaalassa. Silloin ei ollut vielä mahdollisuutta kotisaattohoitoon, Toska-Tervola kertoo.
   Kaikilla pitäisi hänen mukaansa olla tasapuoliset mahdollisuudet saattohoitoon. Ei saisi olla niin, että sitä pitää osata kysyä ja vaatia.
   Hän lähettää ruusuja osasto A2:sen työntekijöille.
   – He tekevät raskasta työtä ja kuulevat kiitoksia liian harvoin.
   Se, että omaisetkin voivat olla yötä osastolla, on tärkeää.
   – Itselleni jäi todella hyvä mieli, että pystyin olemaan äidin luona loppuun saakka.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 7/2014