Aatos

14.8.14

Aatos

Eihän tuhrita toivoa

Mitä happi on keuhkoille, sitä toivo on elämän tarkoitukselle. (Emil Brunner)
   Toivoa miettiessäni en pääse eroon kolmikosta usko, toivo ja rakkaus – elintärkeitä kaikki. Kristinuskon mukaan niillä on Jumalassa sama perimmäinen lähde. Rakkauden sanotaan olevan suurin, mutta olisiko toivo tahriintumattomin?
   Uskolla on peloteltu ja jaoteltu, rakkauskin on sotkettu moneen – tyritty on.
   Mutta toivo! Kuka voi tahrata toivon ja tehdä uskottavasti typeryyksiä sen nimissä?
   Perustoivo syntyy siitä kokemuksesta, että on olemassa muillekin kuin vain itselleen. Olemisella on tarkoitus.
   Käytännön toivo syntyy kokemuksesta, että voi vaikuttaa elämäänsä, tekemiselläni on tarkoitus.
   Toivon löytäminen, ylläpitäminen ja jakaminen voisi olla elämän tarkoitus.
   Nopeasti muuttuvassa maailmassa jokaisen pitää opiskella. Ajokortit pitäisi olla suoritettuna niin autolla ajamisesta kuin veden keittämisen hygieniakäytännöistä.
   Mutta edelleen aidon opiskelijan asemassa olkoon se, jolla ei vielä ole ammatillista loppututkintoa.
   Opiskelu on tunnetusti elämää varten. Vaikka se on itsessään kivaa aikaa, päämääränä on kehittyminen ja työllistyminen kiinnostavalla ja riittävän toimeentulon antavalla alalla.
   Meidän muiden yhteinen tehtävämme on mahdollistaa tämä.
   Viimekädessä opiskelijan toivo on aivan samoissa asioissa kuin kenen tahansa: olemisen ja tekemisen tarkoituksellisuudessa.
   Riittävä onnistuminen opiskeluissa – ja sen oheiselämässä – ylläpitää ja vahvistaa toivoa.
   Mutta jokainen tietää, että toivo voi myös horjua. Välillä elämän hallitsemattomuus näyttää voimansa.
   Kaikkien elämä ei asetu siistiin järjestykseen, ja se aiheuttaa toisissa huolta ja päivittelyäkin: ”Ennen oli kaikki paremmin!
   Tällainen on nuorille kuin potku palleaan. Kaikki on menetetty toivoa myöten, jos ei uskota, että vielä kannattaa rakastaa. Huolehtia saa, mutta sitä seuratkoot teot. Tämän päivän opiskelijatkin löytävät oman hyvän tapansa elää.
   Edellä kulkevien luottamuksella on suuri merkitys. Eihän tyritä toivon kanssa, eihän!
JENNI SILJANDER

Artikkeli on osa lehteä 26/2014