Avustustyössä sotatantereella

15.8.14

Noin 50 maassa työskennellyt kempeleläislääkäri:

”Oma haavoittuvaisuus on ymmärrettävä”

Onko järkeä lähteä avustustyöntekijäksi maahan, jossa väkivalta ja sairaudet uhkaavat omaa henkeä?
On, sanovat lähtijät.

– Ei pelota.
   Näin vastaa Utajärveltä kotoisin oleva Johanna Tervo kysymykseen, pelottaako häntä työskentely sotaa käyvässä Israelissa. Kirkon Ulkomaanavun avustustyöntekijä matkusti viime viikolla Jerusalemiin järjestelemään humanitaarista apua Gazaan.
   Johanna Tervo ei halua ajatella pelkäämistä.
   – Pelkäämisen sijaan on tärkeämpää kanavoida energia toimimiseen. Olen varovainen ja teen paljon asioita turvallisuuteni hyväksi.

Gaza on liian
vaarallinen juuri nyt

Johanna Tervo painottaa, ettei Ulkomaanavussa oteta niin suuria riskejä, että järjestön edustajia työskentelisi tämänhetkisessä Gazassa.
   – Pommitusten aikana ei voi tehdä työtä. Ihmisten energia menee suojan etsimiseen ja siellä olemiseen. Työskentelystä ei olisi mitään hyötyä kenellekään.
   – Odotan mieluimmin lähistöllä turvallisessa paikassa ja järjestän apua valmiiksi. Tulitauon aikana avustustarvikkeita voi jakaa ja avustettavat voivat niitä turvallisesti noutaa.
   Tervo korostaa, että jokainen paikka, jossa he työskentelevät, pitää harkita erikseen. Kirkon Ulkomaanavulla on parhaillaan työntekijöitä Liberiassa ja Sierra Leonessa. Molemmissa maissa ebola-virus aiheuttaa epävarmuutta.
   Kualaisia on myös Etelä-Sudanissa ja Keski-Afrikan tasavallassa, joissa aseelliset taistelut voivat syttyä mikä hetki tahansa.
   – Hekin toimivat siten, että pyrkivät hallitsemaan riskit, Tervo toteaa työtovereistaan.

Jumalan antoi järjen
arviointia varten

Suomen helluntaiseurakuntien lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fida Internationalin lähetyslääkäri Jukka Harjula on lähtenyt 1970-luvulta saakka lähetystyöhön lukuisiin sekasortoisiin paikkoihin.
   Ensimmäinen työrupeama hänellä ja hänen perheellään oli Keniassa, jossa heimosodat pakottivat Harjulat välillä pyssyjä pakoon vaatevarastoon.
   Kempeleessä työterveyslääkärinä työskentelevän Jukka Harjulan mukaan vaarallisiin paikkoihin lähtevän on hyväksyttävä ja ymmärrettävä oma haavoittuvaisuus: kuolema on vaihtoehto väkivaltaisuuksien tai vaikeiden sairauksien keskellä.
   – Jos kuoleman mahdollisuus ei ole itselle selvillä, lähtemisensä kannattaa kyseenalaistaa.
   Harjula myöntää ottaneensa suuria riskejä joissakin tehtävissään.
   Hän painottaa kuitenkin, ettei hengellisyyden nimissä pidä tehdä yltiöpäisyyksiä.
   – Lähetystyöhön lähtevän on mietittävä rehellisesti, ajaako lähtemiseen Jumalan kutsu, vai sittenkin halu olla sankari tai jopa marttyyri.
   Pyyteettömyys ei aina ohjaa lähtijää, hän sanoo rehellisesti.

”Jospa Jumalaa
ei olekaan?”

Jukka Harjula on tehnyt työtä eri puolilla maailmaa yksin, mutta etupäässä yhdessä puolisonsa kanssa.
Hänen lapsensa olivat alle 5-vuotiaita, kun perhe muutti seitsemäksi vuodeksi Keniaan.
   Vaikeiden olosuhteiden keskellä suomalaislääkärille tuli mieleen epäilys, onko hänen työssään kaukana kotoa mitään järkeä.
   ”Jospa mitään Jumalaa ei olekaan. Niin, jospa toisiaan ei ole Jumalaa. Silloin minä olen tuonut vaimoni ja pienet tyttöni näihin järkyttäviin olosuhteisiin ilman mitään todellista syytä”. Näin Harjula pohtii hänestä kirjoitetussa kirjassa Elämä kuin palapeli.
   Kiitollisuus Jumalaa kohtaan vie Harjulan kuitenkin aina uusiin paikkoihin.
   Epäilys ei ole jäänyt viimeiseksi sanaksi.
   Tällä viikolla lähetyslääkäri on lähdössä Kongoon.
   Harjulan mielestä viime kädessä vaarallisin paikka on työskennellä sivussa Jumalan ohjauksesta.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 26/2014