Pekka Helin: Seurustelun sakramenttia

20.8.14

Seurustelun sakramenttia

Opiskellessani 1980-luvulla olin menettää uskoni kristittyihin nuoriin. Opiskelijailloissa monet tytöt ja pojat katselivat toisiaan, mutta eivät uskaltaneet iskeä kiinni kuin sika limppuun. Surullisimmissa tapauksissa vilkuilua jatkui vuosikausia, kunnes unelmien puoliso valmistui ja muutti pois.
   Varsinkaan pojat eivät uskaltaneet tehdä aloitetta. He tärkeilivät keskenään kvanttifysiikasta ja termodynamiikan toisesta laista, vaikka parempaakin tekemistä olisi ollut.
   Annan nuorille neuvon. Jos luulette, että raamattupiirien ja opiskelijailtojen tarkoitus on yksinomaan tutkia Raamattua, olette erehtyneet. Seurustelun sakramentti eli mukavien puhuminen on lähes yhtä tärkeää. Sen avulla pääsee lähelle vastakkaista sukupuolta.
   Olen vakuuttunut, että Jumala on kanssani samaa mieltä, sillä Luojana Hän arvostaa parisuhdesutinoita.    Kaikkivaltias sallii teerenpelin ja uskonasioiden jäämisen joskus sivuun.
   Joten täyttäkää opiskelijaboksin pöytä herkuilla ja leivoksilla ja houkutelkaa pikkuruinen tila täyteen raamattupiirinuoria. Ryystäkää toinenkin kuppi kahvia, ottakaa kolmaskin pulla ja vilkuttakaa silmää vastapelurille.    Hakekaa toisenne elämän seinustoilta kuten runoilija asian ilmaisee.
   Mahdollisuutenne ovat nyt suurimmillaan. Ne liukenevat pois mitä enemmän aikaa kuluu. Nuoret: teidän nimenne on tänään. Huominen ei kuulu teille.
  Kaikki eivät seurustelun sakramenttia arvosta. Muuankin ulkomaalaisnuorukainen paheksui sitä, että suomalaiset saattoivat raamattupiirin jälkeen turista kahvikupin ääressä tunnin jos toisenkin. Pojan mukaan piirissä pysytään tiukasti asiassa ja sitten lähdetään yksin kotiin syömään kuiva keksi.
   Ei se niin mene. Jumala sallii meille myös seurustelun ilon. Ja kuka jaksaa jatkuvasti puhua vain uskonasioista?   En minä ainakaan.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 26/2014