Elsi Salovaara: Lisää Juicea kirkkoon

13.9.14

Syksyllä 2014 Tampereen tuomiokirkossa kuultiin Juice-messu. Se kirvoitti kyyneleet monen paikalla olleen silmiin.


Katson miestä ylhäällä, kirkon toisella puolella. Hän nojaa kaiteeseen ja näyttää onnelliselta. Hymy täyttää kasvot, sen näen risuisen parran alta. Kaukaa en kuitenkaan näe sitä, onko silmässä kyyneliä. Uskon, että on. Niin on minulla ja vierustovereillani.

Mikko Alatalon tulkitsema Syksyn sävel aloitti viime torstaina Tampereen tuomiokirkossa pidetyn Juice-messun. Lähdin ystäväni kanssa kirkkoon, koska Juice Leskisen laulut ovat meille tuttuja jo lapsuudesta asti. Minusta tuntui luonnolliselta laulaa niitä kirkossa. Laulut kertovat kaipuusta, rakkaudesta, siinä epäonnistumisista ja anteeksiannon tärkeydestä. Ihmisyydestä, arkisesti.

Tuona iltana moni kappale avautui minulle aivan uudella tavalla. Miksi olen aina luullut, että Kaksoiselämää kertoo pieleen menneestä parisuhteesta? Sehän voi kertoa myös eksyneen ihmisen kaipuusta ja pyrkimyksestä takaisin Jumalan luo?

”Kunpa sinut tuntisin paremmin, silloin ehkä oppisin itsenikin, vaikken koskaan luotasi poistunutkaan, tulen uudestaan…”

Yhtäkkiä huomasin hymyileväni ja itkeväni – tunsin eläväni. Olo oli hyvä ja levollinen, vaikka laulun sanat olivat täynnä tuskaa.

Lopuksi kaikki illan esiintyjät lauloivat yhdessä kappaleen Suloista ja haikeaa.

”Elämä on, luotavaksi luotu, ja vaikka usko emme, ja vaikka epäilemme, on meidän onneksemme maljat juotu.”

Syksyn säveltä on ehdotettu virsikirjan lisäosaan, jonka sisällöstä päätetään ensi vuonna kirkolliskokouksessa. Minulle on aivan sama, saadaanko Juicen tuotoksia virsikirjaan, mutta minusta olisi hienoa voida kuulla hänen laulujaan kirkossa jatkossakin.

Kaikki laulut ovat ihmisten kynästä. Pyhä Henki voi puhua monella tavalla – eikä aina niin suorin ilmauksin.

=> Anna palautetta tekstistä täällä

Lue lisää aiheesta:

Näkemyksiä

Artikkeli on osa lehteä 29/2014