Pekka Helin: Huonon huokaus ja paavin paukaus

30.10.14

Sinappi

Huonon huokaus
ja paavin paukaus

Rauhan Tervehdykseen tuli muutama vuosi sitten vihaista postia. Kirjoittaja ihmetteli, miksi hänen lähettämiään rukouksia ei ollut julkaistu lehdessämme; ne kun olivat parempia kuin lehteen päässeet.
   Minulle tuli palautteesta nöyrä ja hämmästelevä mieli. Voiko yksi rukous olla parempi kuin toinen? Hykerteleekö Jumala innoissaan, jos vaikkapa paavi paukauttaa rukouksen, jossa tehokeinot ja rakenne ovat viimeiseen asti hiottuja?
   Katsooko Jumala pahalla, jos joku vaatimattomampi eläjä huokaa rukouksen, jossa ei ole ollenkaan eleganssia eikä mitään tajua muotoseikoista?
   Nöyrä ja hämmästelevä mieleni löysi vastauksen. Jumala ei ihmisen tehokeinoista piittaa. Hänelle huonon huokaus on yhtä otollinen kuin paavin paukaus.
   En kuitenkaan tarkkaan osaa sanoa, millainen rukous on Jumalalle otollinen, sillä Kaikkivaltiaan tiet ovat tuntemattomat. Hän tekee mitä tahtoo. Minulle on kuitenkin kerrottu, että oikea sydämen asenne on Jumalan mieleen. Huonon huokaus saattaa Herrastamme olla hyvinkin vetoava. Paavikin saa autuutensa.
   Jotkut käyvät suuren ahdistuksen vuoksi rukoustaisteluja, jotka kestävät tuntikausia, elleivät jopa päiviä. En kuitenkaan usko, että rukouksen kesto on ratkaisevaa. Viiden sekunnin pikahuokaus voi olla yhtä tehokas kuin kokonainen megarukousmaratoni.
   Jumala on sillä tavalla jämäkkä jäbä, että häneen tuskin voi rukouksen pituudella vaikuttaa. Jumala ottaa pallon kiinni heti eikä hänen tarvitse fundeerata rukoilijan pointteja hetkeäkään. Hän tuntee meidät kaikki.
   Pitkään kestävän rukouksen hyöty on siinä, että rukoilija voi ahdistuksessaan tuntea olevansa Jumalan lähellä.    Mitä pitempään Jumalan lähellä ollaan, sitä suurempi lohdutuskin voi olla.
   Rukoilen usein pitkään. Se auttaa iltojeni alakulossa.
PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 35/2014