Voiko kuolemasta tulla pois?

30.10.14

”Äiti, voiko kuolemasta tulla pois?” Ennen kuin ehdin vastaamaan, isoveli kiirehtii selittämään siskolle: ”Ei voi tulla pois, kun sitten menee taivaaseen asumaan. Sitten on kyllä aika näkymätön. Äiti, miksei niitä nää?”
   Kysymys poikii uuden ja aina seuraavan pienten ihmisten mielissä. Kuolemasta pois tuleminen ja näkymättömiin meneminen ovat milloin tahansa, mutta erityisesti pyhäinpäivän alla hyviä kysymyksiä. Sellaisia, jotka aikuinenkin mielessään joskus esittää.
   ”Miksei niitä nää?” Pohdinta on kipeänä hänen mielessään, joka on juuri menettänyt läheisensä. Voisinpa vielä kerran nähdä ja sanoa sen, mikä jäi sanomatta, kysyä neuvoa! Tai vain halata ja olla lähellä. Vuosienkin jälkeen voi tulla tunne: tämän haluaisin Sinulle kertoa.
   Kristilliseen uskoon kuuluu toivo jälleennäkemisestä. Tästä uskosta käsin lapsille on helppo puhua taivaan kodista, jonne läheinen on mennyt edeltä.
   Lapsen usko ja luottamus vahvistavat aikuisenkin uskoa. Lapsen usko lohduttaa: Kuolemasta ei voi tulla takaisin tähän elämään, mutta taivaassa on tarjolla jotain uutta ja ennen näkemätöntä.
   Pyhäinpäivän epistolateksti puhuu ajasta, jolloin taivaankoti on totta kaikille uskossa kuolonuneen nukkuneille:
”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”
   Uskomme, että jokainen meistä on pyhä. Myös jokainen elämä maan päällä on pyhä ja ainutkertainen. Sen päätyttyä saamme liittyä meitä ennen menneiden joukkoon taivaassa. Aika ei siellä lopu kesken, kaikki saadaan sanottua, näkymätön muuttuu näkyväksi. Uskon, että saamme nähdä paljon sellaistakin, mitä emme täällä osaa kuvitellakaan.

SATU SAARINEN

Artikkeli on osa lehteä 36/2014