Hartaus: Hän on jo ovella

26.11.14

Hartaus

Hän on jo ovella

Uuden kirkkovuoden riemu avautuu eteemme. Katse kiinnittyy kohti suurta juhlaa, ja sitä edeltävää valmistautumisen aikaa. Kaupalliselta puolelta mieliimme on tarjottu teemaan liittyviä virikkeitä jo viikkojen ajan.
   Ensimmäiseen adventtiin, ja oikeastaan koko uuden kirkkovuoden alkuun liittyy vahvasti tien tasoittamisen sävyt.   Tästä kertovat niin Raamatun tekstit, rukoukset kuin virretkin. Meitä kutsutaan liittymään Hoosiannaa laulavaan seurakuntaan, ja toivottamaan Herran nimessä saapuva kuningas tervetulleiksi koteihimme ja sydämiimme.
    Elämän sykkeessä ja oravanpyörässä kulkevaa adventin sanoma pysäyttää. Näenkö Jumalan antamat hyvät lahjat ja siunauksen arjessani?
   Kuningas on kerran tullut jo maailmaan, jokaista meitä varten. Hän ei ole kaukana kenestäkään meistä.
   Oma adventtini on jo vuosia avautunut kahden musiikillisen ikkunan kautta. Armas Maasalon adventtivesperin sanat ja sävelet ovat kutsuneet tekemään Herralle tietä, näin tänäkin vuonna.
   Toiseksi minua on pysäyttänyt Johann Sebastian Bachin 1. adventtisunnuntain kantaatti numero 61. Sen yhden resitatiivin mestari Bach on säveltänyt Ilmestyskirjan 3. luvun tekstin pohjalta, jossa Jeesus sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän”.
   Tämän musiikin ja tekstin äärellä mennään ytimeen. Siinä voi yhä uudelleen kuulla, kuinka Jeesus itse kutsuu ja kolkuttaa.
   Adventin aika on monille, erityisesti lapsille, iloista ja välillä malttamatontakin odotusta. Edessä olevien päivien ja viikkojen aikana meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että juhlan päähenkilö on tehnyt kaiken valmiiksi juhlaa varten.
   Hän on jo ovella, ja haluaa olla sydäntemme asukkaana.
TIMO LIIKANEN

Artikkeli on osa lehteä 40/2014