Hartaus: ”Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo”

13.11.14

Hartaus

”Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo”

Keväällä Oulunsalon kirkkoon siirrettiin purkutuomitulta seurakuntatalolta Paavo Tolosen taideteos Estonian muistolle. Pudasjärveläinen taiteilija lahjoitti arvokkaan taideteoksen merelliselle seurakunnalle 2007, vähän ennen omaa kuolemaansa.
    Samana syksynä Oulunsalossa muistettiin sata vuotta aikaisemmin tapahtunutta hukkumisonnettomuutta Varjakan saaren lähellä. Vuoden 1907 onnettomuudessa hukkui 20 Varjakan sahalla parkkilaivaa lastaamassa ollutta oulunsalolaista naista. Purjeveneen kaatuessa vain neljä naista ja mieskuljettaja pelastuivat. Monen nuoren tytön elämä päättyi inhimillisesti katsoen liian varhain.
    Taiteen kautta on mahdollista kohdata se todellisuus, jota ei voi hallita eikä ymmärtää. Oulunsalon kirkon taideteos ja Varjakan hautamuistomerkki kirkkomaalla ovat rukousta, tuskaista huutoa: Miksi Jumala, miksi?   Elämän ja kuoleman rajalla ei tavallisesti olla vapaaehtoisesti. Kuoleman läheisyys johtaa ahdistukseen ja turvattomuuteen.
    Valvomisen sunnuntain psalmirukoilija (Ps. 90) ilmaisee ihmiselämän rajallisuutta vertauskuvallisesti: ”Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.” Kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun. Ikiaikainen Jumala, opeta meille Aadamin lapsille, miten lyhyt on aikamme, ravitse armollasi, niin voimme iloita elämästämme.
    Kuolema on väistämätön jokaiselle ihmisille eteen tuleva, mikä rajaa kaiken elämän. Elämän ja kuoleman rajalla ihminen pysähtyy: Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä olet turvamme polvesta polveen. Elämä on ainutkertaista, siitäkin taideteos kirkon etuseinällä muistuttaa. Koska elämä on tätä, mitä juuri nyt elämme, rukoilemme yhdessä psalmirunoilijan kanssa: ”Niin kuin kuin annoit murheen, anna meille ilo…ole lempeä meille…siunaa kättemme työt.”

MINNA SALMI