Isän ja äidin on ansaittava kunnioitus

12.11.14

Pitääkö vanhemmilleen antaa kaikki anteeksi? Tämä otsikko koukutti minut kääntämään naistenlehden sivua. Saunan lauteilla led-valon hämyssä luin, että useita keski-ikäisiä vaivaavat oudot oireet, joiden taustalta voi paljastua ongelmallinen suhde vanhempiin.
   Vastaus lehden otsikossa esitettyyn kysymykseen on: Ei pidä. Jutun ytimen voisi tiivistää toteamukseen, ettei omaa vanhempaa tarvitse kunnioittaa, jos hän ei ole itse sitä ansainnut.
   Aiheesta haastateltu psykoterapeutti totesi: Jos elämän ensimmäiset auktoriteetit, isä ja äiti, ovat kaiken arvostelun yläpuolella, lapsen on myöhemminkään vaikea nousta puolustamaan oikeuksiaan ja asettua heikomman puolelle.
   Lisää löylyä heittäessäni tuumin, että niin tylyltä kuin se kuulostaakin, asia lienee juuri näin. Vaikka neljännessä käskyssä kehotetaan kunnioittamaan isää ja äitiä, sitä ei tarvitse tehdä hinnalla millä hyvänsä.
   Isä tai äiti ei voi toimia miten sattuu, ja olettaa että jälkikasvu jaksaa rakastaa, ymmärtää ja peitellä vanhemman tekosia loputtomiin. Jos vanhempi ei pysty kohtelemaan lapsiaan rakastaen ja kunnioittaen, edessä on helposti yksinäinen vanhuus.
   Saunakamarissa mieleeni tuli, että suomalaiset puivat ihmissuhteita lähinnä saunan lauteilla. Tosielämässä niitä ruoditaan harvoin yhtä perusteellisesti kuin televisiosarjoissa. Ehkä pitäisi. Samoin suhdeongelmista pitäisi puhua aina nimenomaan sen toisen osapuolen kanssa, niin vaikeaa kuin se onkin. Ystäville tilittäminen auttaa, mutta se ei saa ongelmaa katoamaan.
   Mikä tärkeintä, anteeksiantokin on helpompaa, jos toinen pyytää anteeksi.

ELSI SALOVAARA