Jumalasta ei pitäisi puhua ylhäältä alaspäin

Kansankirkko on murroksessa

26.11.14

Kansankirkko on murroksessa

Kirkko tarvitsee uusia keinoja
ihmisten tavoittamiseen

– 1980-luvun tapa toimia pappina ei toimi enää 2020-luvulla.
   Näin totesi kirkkoneuvos Pekka Huokuna viime keskiviikkona Karjasillan kirkossa pidetyillä hiippakunnallisilla evankelioimistyön neuvottelupäivillä.
   – Kansankirkkomme muuttuu joksikin muuksi, ja sen myötä on haettava uusia muotoja kertoa kirkon perussanomasta.
   Huokunan mukaan suomalaisille luterilaisuus on sisäänrakennettua.
   – Jos meiltä kysyy, miltä tuntuu olla kristitty, emme osaa verrata sitä mihinkään. Sama kuin kysyisi ahvenelta, miltä tuntuu olla märkä.
   Tilanne on kuitenkin muuttumassa.
   – Yhtenäiskulttuurissa ei tarvitse puhua Jeesuksesta, mutta monikulttuurisessa maailmassa pitää, hän toteaa.

Evankeliointi on väline,
ei päämäärä

Pekka Huokuna alusti evankelioimistyön murroksesta seurakuntien työntekijöille ja luottamushenkilöille, jotka keskustelivat vilkkaasti evankelioimisen eli kristinuskon ilosanoman levittämisen haasteista.
   Kirkkoneuvos Huokunan mukaan myös termi evankelioiminen kaipaisi päivitystä.
   – Jos keksitte hyvän sanan, jolla korvata se, kertokaa minulle, kirkon evankelioimistyön neuvottelukunnassa istuva Huokuna totesi.
   Uskon sanoma on kerrottava niin, että se kuullaan. Huokuna huomauttaa, että evankelioimisen ei pitäisi olla päämäärä, vaan väline.
   – Välinettä huolletaan, pidetään ajan tasalla ja pohditaan sen toimintaa.
   Hän muistuttaa, että Raamatusta ei löydy valmiita malleja nykyaikaan.
   – Sanoman sisältö ei muutu, mutta muotoa on mietittävä.

Muodot muuttuvat,
sisältö ei

Evankelioiminen ei ole kirkossa vain palkattujen työntekijöiden yksinoikeus. Maallikoiden rooli vahvistuu koko ajan, ja seurakuntien työntekijöiden tehtävä on tarjota heille tukea.
   Huokuna kannustaa miettimään, millä keinoilla seurakunnissa toimitaan ja millä kielellä puhutaan. Pelkkä rituaalinomainen toisto ei riitä.
   – Välitämmekö kristillistä kulttuuria vai puhummeko Jeesuksesta? Mikä on olennaista, uskon ydin? Huokuna haastaa pohtimaan.
   Hän uskoo tilausta kirkon sanomalle löytyvän yhtenäiskulttuurin rapautumisesta huolimatta. Ihmiset ovat jatkuvasti arjen keskellä suurten kysymysten äärellä.
   – Uskonnoista ja hengellisistä asioista puhutaan paljon joka paikassa.

Arkiset kohtaamiset
ovat tärkeitä

Huokuna kannustaa seurakuntien työntekijöitä kohtaamaan rohkeasti ihmisiä.
   – Häitä, kasteita ja hautajaisia edeltävien toimituskeskustelujen suosio on nousussa. Ihmiset kutsuvat pappeja koteihinsa mielellään.
   Kirkkokahvit ja kerhotapaamiset tarjoavat luontevia mahdollisuuksia kohtaamisiin. Mietittävänä on myös, kuinka tavoittaa ne, jotka eivät kuulu mihinkään seurakuntaan, eivätkä vuosikausiin ole mukana häissä, kasteissa tai hautajaisissa.
   Kirkkoonkin moni tulee vain kerran, pari vuodessa.
   – Tienvarsikahvilaan kannattaa poiketa vaikka työmatkalla juttelemaan ihmisten kanssa.
   – Siellä tapaa taatusti paremmin ihmisiä kuin kirkkoherranvirastossa istumalla.
ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 40/2014