Kotoa kouluun

19.11.14

Seisahdan taidekaupan ikkunaan asetetun taulun ääreen: 1970-luvun maisemasta nousevat jylhän kivitalon punaiset kattotornit – lukioni.
   Palaan nuoruusvuosiini. Keskikoulun, nykyisen peruskoulun 5.–9. luokkaa vastaavan oppivelvollisuusosuuden, jälkeen ei ulottuvillani ollut oppilaitosta, johon olisin voinut mennä  muuttamatta kotoa. Millaista olikaan lähteä pienestä pitäjästä kaupunkilukiolaiseksi?
   Maineikkaaseen kouluun tulo innosti ja sai aikaan odotuksia, kunnes – ensimmäinen koeviikko oli ovella… Jännityksen hyökyaalto löi koti-ikävän, joka ajoi lukiota aloittavan pakenemaan kotiin maalle. Myöhemmin tyttö tuli takaisin kouluun ja valmistui sieltä ylioppilaaksi silloisten luokkatovereittensa tahtiin. Taukotalvena haihtuneita opiskelukäytänteitä oli kuitenkin vaikea palauttaa.
   Selaan pienen maaseutulukion opinto-ohjaajan tekemää kyselytutkimusta, johon muutamaa vuotta aiemmin koulusta valmistuneet ovat voineet vastata nimettöminä. Kysymykseen ”Millaiset muistot jäivät sinulle päällimmäiseksi lukioajoista?” oli tullut neutraaleja vastauksia 29%, kielteisiä 7% ja myönteisiä 64%. Vaikka kyseessä ei olekaan tieteellisen tarkka tutkimus, kiinnittää huomion positiivisten  muistojen osuus: lähes 2/3! Vastauksissa toistuu muun muassa: ”Sai kulkea kouluun kotoa käsin.”
   Jos alaikäisellä on esimerkiksi paikkakunnan vaihtoa vaativa harrastus, nuori kypsä lähtemään kotoa omiin oloihinsa ja perheellä varaa lähetettää lapsi maailmalle, miksipä vastustaa muuttoa. Mutta myös niiden 15–16-vuotiaiden, jotka jäävät peruskoulun jälkeen asumaan kotiin, pitäisi saada nykytapaan jatkaa opintojaan sieltä pitäen, ilman välivuosia.
   Huoli kotoa käsin kouluun -kulkemismahdollisuuden poistumisesta aktivoituu aikana, jolloin käydään keskustelua lukioverkon harventamisesta.
   Menen sisään taideliikkeeseen. Tauluista pitävänä olen joskus jäänyt harmittelemaan tekemättä jäänyttä kauppaa, niinpä katselemani akvarelli pakataan matkaani.
   Kotiin tultuani ripustan pienehkön koulutaulun samalle seinälle, jolle jo aiemmin olen hankkinut suuren mustavalkoisen ilmavalokuvan lapsuuskodistani.
   Toista seinää koristavat perheemme lasten, pienistä  maaseutulukioista kirjoittaneiden, värikkäät ylioppilaskuvat.