Muuttuva isyys

11.11.14

Isyys ja käsitykset isyydestä etsivät uusia suuntia. Taustalla ovat viime vuosikymmenten isot perherakenteiden muutokset. Uusperheiden ja uusperheiden lasten osuus lapsiperheistä on jo toistakymmentä prosenttia. Yksinhuoltajaperheiden elämänlaatu ja lukumäärä elävät jatkuvaa muutoskasvua.
    Avoliittojen ja parisuhteiden solmimiset ja purkautumiset ovat käyneet enemmän ja enemmän yksilöllisiksi elämäntapavalinnoiksi. Nopeatahtisuus on luonut uudenlaisen erokulttuurin. Jos suhde ei kukoista, lähdetään entistä nopeammin etsimään onnea muualta. Kyky rakastavaan sitoutumiseen ”niin myötä- kuin vastoinkäymisissä” on vaikeampaa.
   Isyyden muutosta on pyritty ottamaan hallintaan puhumalla biologisesta, juridisesta, sosiaalisesta ja psykologisesta isyydestä. Perinteisessä ydinperheisä-kulttuurissa näitä on toteutettu samassa osoitteessa; monimuotoisessa nyky-Suomessa monen lapsen isyys löytyy useammasta kodista.
   Isyys on miehelle tarjottu huikea mahdollisuus. Se on miehen ylisukupolvinen, tiedostamaton ja tietoinen, tunneperäinen ja seksuaalinen kasvamisen matka – perheen yhteinen seikkailu. Isyys on erilaista kuin äitiys.
   ”Äiti repun mulle täytti, isä ilmansuunnat näytti”. Näin Jari Sinkkonen on Eppujen laulun sanoin isän tehtävää kuvannut. Isä tarjoaa lapselle toisenlaisen maailman katsoa elämää kuin äiti. Kaikista ei ole pehmo- ja hoivaisiksi, eikä tarvitse ollakaan. Tärkeintä on, että lapsen ja isän suhde muodostuu hyväksi. Kun isä on riittävän turvallinen, luotettava, kannustava ja reilu, edellytykset suunnan näyttämiseen ovat hyvät.
   Isyyden myötä mies saa jotakin arvokasta ja ainutlaatuista elämäänsä. Siksi tahaton lapsettomuus saattaa suistaa miehen ulkopuolisuuden, eriytyneisyyden ja menetysten kokemusten syviin syövereihin. Suvun ketjun katkeaminen ei ole mikään pikku juttu. Vasta surrun menetyksen kanssa pystyy olemaan sinut itsensä kanssa ja jatkamaan matkaa.  

”Kun isäni kulkee kanssani
on kaikella nimi
linnuilla, perhosella, puulla ja kukalla.
Kun isä kulkee kanssani
ei maa ole enää mykkä.

Kun tulee yö ja on pimeää,
isä näyttää minulle tähdet.
Hän tietää miten ihmiset elävät,
 tietää mikä on oikein, mikä väärin,
sanoo millaiseksi minun on tultava. ”
 (Josef Guggemos)

ILKKA KURJENMÄKI