Partiotyöntekijä Sanna Parkkinen tottunut istumaan nuotiolla. Tiistaina hän sytytti tulet Hietasaaren leirikeskuksessa Oulussa. Kuva: Pekka Helin

Nuorisotyönohjaaja unelma-ammatissaan

11.11.14

Sanna Parkkinen on harvinaisuus. Hän on päätoiminen seurakunnallinen partiotyöntekijä, jollaisia Suomessa  on vain kymmenkunta.
 
Syyskuussa työnsä Oulun seurakunnissa aloittanut Sanna Parkkinen seuraa tehtävästään eläkkeelle jäänyttä Veikko Pehkosta.
   Nuorisotyönohjaajaksi aikoinaan kouluttautunut Parkkinen kertoo, että osa-aikaisia partiotyöntekijöitä on enemmän kuin päätoimisia. Osa heidän työstään on partiota ja osa vaikkapa varhaisnuorisotyötä.
   Parkkinen on unelma-ammatissaan. Nuoruudessaan hän sai ihania kokemuksia nuorista, luonnosta ja partiosta. Siksi hän hakeutui partiouralle. Ensin partion vastuunkantajaksi, sitten seurakunnan partiotyöntekijäksi eli sepoksi.
   – Partio on auttanut minua elämässä eteenpäin. Olisin hiljainen hissukka, jos en olisi saanut olla partiossa.  Se on muuttanut minua ihmisenä.
 
Uskonnotonta
partiolaista ei ole

Partiolippukunta on partiotoiminnan perusyksikkö. Lippukunnan koko on yleensä 20–200 partiolaista.
    Noin 70 prosenttia partiolippukuntien taustayhteisöstä on evankelis-luterilaisia seurakuntia.
Miksi ihmeessä seurakuntien tulee tehdä partiotyötä?
   – Siksi että partioliikkeen perustaja Robert Baden-Powellin mukaan uskonnotonta partiolaista ei voi olla olemassa. Partio­ihanteisiin, -ohjelmaan ja -lupaukseen kuuluu osana kristillinen kasvatus.
   – Meidän pitää tukea lapsia ja nuoria heidän kristillisessä kasvatuksessaan myös partiossa. Se ei saa olla käännyttämistä eikä paasaamista, vaan sellaista, että se on arkipäivässä mukana ja osa partiota, Parkkinen vastaa.
 
Tukea
lippukunnille

Parkkisen työ- ja tehtäväkenttä on vasta muotoutumassa. Jo nyt on kuitenkin selvää, että hän on apuna oululaisten lippukuntien uskontokasvatuksessa. Hän esimerkiksi osallistuu leireille ja pitää niissä hartauksia.
   Parkkinen tukee lippukuntien johtajia työssään. Partiotyöntekijänä hän tarjoaa asiantuntemustaan kymmenvuotiaille järjestettäville kymppileireille ja kehittää partiolaisten vaellustoimintaa.
   Oulussa on puolitoista tuhatta partiolaista. Parkkisen työn piirissä on 13 lippukuntaa. Kaikkien niiden taustayhteisönä on seurakunta.
 
Partion
suosio kasvanut

Partion suosio on kasvanut viime vuosina. Suosio näkyy myös siinä, että moni nuorisotyönohjaaja kouluttautuu partiotyöntekijäksi.
   Partio on tullut näkyvämmäksi kaupungeissa. Erilaisia trendejäkin voidaan ajatella partiossa olevan. Pääkaupunkiseudulla partiolaiset ovat tarjonneet tutustumista partioon iltapäiväkerhotoiminnassa.
   – Lapset pääsevät tutustumaan toimintaan ja ehkä innostuvat ja liittyvät lippukuntaan jäseneksi.
   Perhepartio on myös uusi juttu. Se innostaa aikuisia ja entisiä partiolaisia mukaan toimintaan. Partiossa on ollut perheleirejä, mutta nyt on perustettu lippukuntiin vain aikuisille suunnattuja ryhmiä.
   – Koko perhe saa harrastaa, jokaiselle on jotakin, eikä aikuisille vain kahvinkeittovuoroja. 
Partio ottaa Parkkisen mukaan yhä rohkeammin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.

PEKKA HELIN

Sepot kokoontuvat Oulun seudulle

• Sepoksi voi itseään kutsua seurakunnan työntekijä, jonka vastuualueeseen kuuluu partiotyö. Jollekin se tarkoittaa yhteyshenkilönä toimimista, toiselle osallistumista lippukunnan johtajiston toimintaa ja kolmannelle sitä, että työn pääasiallinen sisältö on partiota.
• Seppokurssilta eli seurakunnan partiotyönohjaajien erikoiskoulutuksesta seppo voi saada tukea tähän työhön. Kurssi ei ole edellytys seppo-nimityksen käyttämiselle.
• Oulun seudulla pidetään seppopäivät 11.–13.11. Niihin osallistuu noin 30 seppoa. Päivien yhteydessä pidetään piispanmessu Oulun tuomiokirkossa. Sepot tutustuvat myös Liminganlahden luontokeskukseen.
• Rokuan leirikeskuksessa sepot keskustelevat muun maussa Suomen partiolaisten suurtapahtumasta Roihu 2016 Finnjamboreesta.
• Keskustelun piiriin kuuluvat myös hengellisyys partion ikäkausiohjelmissa ja partioperinteet ja käsityöt.