Sallitaan kaikki -sunnuntai peittoaisi kauheudellaan tuomiosunnuntain

19.11.14

Muhoksen seurakunnan kappalainen Tarja Pyy vastaa Rauhan Tervehdyksen väitteisiin tuomiosunnuntaista.

Tuomiosunnuntain nimi tulisi vaihtaa liian pelottavana.
Elämään ei kuulu vain kivoja asioita, vaan se sisältää myös suoranaista pahuutta. Jo lapsi osaa tehdä vääryyttä, jos häntä ei neuvota tasapuolisuuteen. Aikuisena ihminen vastaa valinnoistaan, myös vääristä. Siksi ilman tuomioita ei ole oikeudenmukaisuutta.
   Tuomio-sanan kuuluisi pelottaa vain sitä, joka pelkää oikeudenmukaisuuden toteutumista maailmassa.
Minusta ”sallitaan kaikki” -sunnuntai olisi paljon pelottavampi ja kauheampi päivä. Elämässä pitää olla pelisäännöt, jotka koskevat kaikkia.

Maailman päättymistä Jumalan langettamaan tuomioon on liian vaikea ymmärtää.
Väitteessä on kolme isoa asiaa: maailmanloppu, Jumala ja viimeinen tuomio. Kaikista löytyy kirjallisuutta pienen kirjaston verran.
   Koska käsitykseni on rajallinen, olen ihmetystä täynnä: Mitä kaikkea tämä voi tarkoittaa?
Siinä riittää pohtimista elämäntyöksi, kuten jotkut oppineet ovat tehneet, eikä aiheesta voida silti sanoa viimeistä sanaa.

Helvetti ja taivas ovat jo maan päällä.

Missä taivas on? Taivas on siellä, missä Jumala on. Siksi ajattelen, että täältä maan päältä voi löytää jo palan taivasta.
   Missä helvetti on? Se on kinkkisempi kysymys. Se on paikka, missä Jumalan läsnäoloa ei ole. Tällä  hetkellä sellaista paikkaa ei ole maan päällä, vaikka välillä siltä tuntuu vahvasti.
   Pahuuden keskellä on edelleen aina mahdollisuus löytää toivo ja uusi alku.
   Helvetti voisi olla sitä, ettei toivoa enää ole. Nyt toivon voi löytää, vaikka siltä ei tuntuisi.

Hyvää tekemällä ei voi välttyä Jumalan tuomiolta, vaan hyvää on tehtävä lähimmäisten vuoksi.
Hyvän tekeminen ei vaikuta millään tavalla Jumalan tuomioon. Vanhassa lasten laulussa kysytään, milläs minä pääsen taivaaseen. Laulun lopussa todetaan: Uskomalla Jeesukseen.
   Niin helppoa ja vaikeaa se on. Tärkeintä on se, mitä olemme, eikä se mitä teemme ja miten hyvin siinä onnistumme.
   Tällaisena kelpaamista Jumalalle kutsutaan armoksi.

RIITTA HIRVONEN