Aatos: Kirkko ei ole kriisissä

10.12.14

Aatos

Kirkko ei ole kriisissä

Uuden kirkkovuoden alussa kirkon ovet käyvät niin sisälle kuin ulos. Samalla kun joulunajan tilaisuudet kokoavat suuria kävijämääriä, yhä useampi myös jättää kirkon. Mediassa käyty kirkollinen keskustelu on kuitenkin keskittynyt lähes yksinomaan ulospäin suuntautuvaan liikenteeseen.
   Kirkon tilaisuuksiin osallistuvat eivät ylitä uutiskynnystä samalla tavoin kuin kirkosta eronneet. Siitäkin huolimatta, että vuoden lopussa kirkosta eronneiden määrä muodostaa vain kaksi prosenttia esimerkiksi Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksiin vuosittain osallistuvien joukosta.
   Ilmiö kertoo kirkon toimintaa hahmotettavan kriisien kautta. Kirkko ei ole tilanteessa yksin, pikemminkin päinvastoin. Kirkosta tehty uutisointi on rinnastettavissa politiikasta, taloudesta ja jopa urheilusta käytyyn keskusteluun.
   Kirkko on yksi raskaan sarjaan toimijoista, joista uutisoidessa huomio kiinnitetään onnistumisten sijaan epäonnistumisiin. Kirkon ei olekaan syytä hätkähtää sen ulkopuolella käytävää keskustelua. Ongelmiin keskittymisestä on tullut suomalainen tapa hahmottaa yhteiskunnan toimintaa.
   Kriisikeskeisen uutisoinnin voi tiettyyn pisteeseen asti nähdä jopa palvelevan kirkon perustehtävää. Kirkon tehtävä on herättää tunteita puolesta ja vastaan sekä elää jännitteisessä suhteessa ympäristöönsä. Kirkon on syytä huolestua tilastaan vasta silloin, kun siitä ei enää puhuta. Kun se on pudonnut raskaasta sarjasta.
   Kriisikeskeisen uutisoinnin vaarana on, että kirkko luulee olevansa kriisissä. Vaaran välttämiseksi kirkon on arvostettava omaa toimintaansa. Kirkon menestystarinat, kuten Kauneimmat joululaulut, rippikoulu ja kirkolliset toimitukset, eivät saa muuttua itsestäänselvyyksiksi.
   Mediassa menestystarinat eivät enää herätä mielenkiintoa, mutta kirkossa niiden tulisi olla kaiken sisäisen keskustelun lähtökohta. Menestystarinat motivoivat työntekijöitä ja seurakuntalaisia sekä osoittavat, kuinka onnistunutta ja tarpeellista kirkon tekemä työ on.
   Onnistumisten muistaminen antaa niin ideoita uusien työmuotojen kokeiluun kuin kriittisen keskustelun suodattamiseen. Ennen kaikkea menestystarinat osoittavat, kuinka kirkko ei ole kriisissä.
   Kirkon ovet käyvät niin sisälle kuin ulos. Saranoiden kuluessa kirkolta vaaditaan malttia olla unohtamatta onnistumisiaan. Malttia erottaa ulkoinen ja sisäinen keskustelu toisistaan.
PAULUS PIKKARAINEN