Jäsenenä seurakunnassa

3.12.14

En ole juuri koskaan miettinyt sitä, montako euroa maksan kirkollisveroa vuosittain tai mikä onkaan veroprosentin suuruus kunakin vuonna. Kirkkovaltuuston kokouksessa sen sijaan asiasta keskustellaan joka vuosi intohimoisesti.
    Keskustelu sai minutkin pohtimaan, trendikkäällä rahoilleni vastinetta -mentaliteetilla, millaista seurakunnan jäsenyys on verrattuna muihin jäsenyyksiin. Verrokiksi joutuivat urheiluseurat.
    Neljännesvuosisata sitten pikkuhiihtäjätär pääsi seuran jäseneksi 30 markan vuosimaksulla. Kisojen kovetessa ja kylän vaihtuessa kaupunkiin jäsenmaksu kipusi satoihin markkoihin. Vastineeksi sai kilpailulisenssin ja leiriviikonlopun.
    Nopeasti googlettamalla selviää, että pienehköjen urheiluseurojen jäsenmaksut eivät juuri ole nousseet, joten seurakunnan jäsenyys alkaa tuntua hävyttömän hintaiselta.
    Toisaalta huipulle tähtäävään urheiluseuratoimintaan osallistuminen kiilannee heittämällä ohi keskivertoseurakuntalaisen jäsenmaksun, vai mitä sanovat esimerkiksi Kärppä-junnujen vanhemmat?
    Urheiluseurat ja kirkot ovat jäsenprofiileiltaan aika samanlaisia: molemmissa on jäseninä niitä, jotka osallistuvat järjestettyyn toimintaan, mutta toisaalta myös kannatusjäseniä, jotka osallistuvat pääasiassa vain rahallisesti.
    Eroa taas on siinä, että jäsenmaksu on seurakunnassa aina suhteutettu tuloihin, eikä sen maksaminen ole ehtona toimintaan osallistumiseen. Jäsenmaksu maksetaan aina yhteiseen pussiin.
    Seurakunta tarjoaa urheiluseuran tapaan toimintaa nuorille noin 30 prosentilla jäsenmaksuista. En ole enää nuori, mutta harrastan edelleen joka viikko seurakunnan tarjoamissa tiloissa.
    Enemmän jäsenyyteni on kuitenkin kannatusta, sellaista, joka aikanaan mahdollisti pikkuhiihtäjättärelle liukkaat sukset ja kyydin kisapaikalle.
    Enää en maksa urheiluseuran jäsenmaksua, mutta aivan hyvin voisin, sillä samoin kuin seurakunnassa, kelpaan jäseneksi, ihan vaikka vain toisten hyväksi.