Janne Kanniston lelukokoelmiin kuuluu etupäässä leikkikaluja 1920-luvulta 1970-luvulle saakka.Janne Kannisto myy keräämiään leluja muun muassa kummilahjoiksi.Kuva: Riitta Hirvonen

Lelut ovat aikuisenkin aarteita

17.12.14

Lelut ovat aikuisenkin aarteita

Keräilijä Janne Kannisto tietää, että vanhat lelut ovat oikopolku lapsuuden muistoihin.

Oululaisen koruliikkeen takahuone yllättää: värikkäiden helminauhojen lisäksi siellä on runsaasti vanhoja leluja.   Muistatteko niitä oransseja ja sinisiä muovipikkuautoja, joita sai väännellä käsissään, eivätkä ne menneet rikki?
Pikkuisimmat laittoivat niitä suuhun ja muistavat aikuisiälläkin leluauton maun.
   Takahuoneessa on myös pienet Järvisen sukset. Punainen maali on kulunut niistä ladun varrelle, mutta juuri se tekee sivakoista melkeinpä kauniit.
   Yhdessä huoneen hyllyistä on peltileluja. Punavalkoinen pikaliippari, virtaviivainen vene, on sekin kaunis tavara.
   Oi, miten nostalgista.
   Juuri tämän huokaisun Janne Kannisto – kultaseppä, lelujen ja taiteen kerääjä – on kuullut monet kerrat.

Lapsuusmuistot
tärkeitä juuri nyt

Janne Kannisto kertoo, että vanhat lelut vievät ihmiset lapsuuden muistoihin, aikaan, joka on monen mielikuvissa nykypäivää paljon viattomampi.
   – Leikkikalut ovat oikotie lapsuuteen, enkä ihmettele sitä. Puiset, muoviset, metalliset lelut ovat olleet lasten aarteita vuosikymmeniä sitten. Niiden katseleminen tuo läikähdyksiä sydämeen.
   – Hyvät muistot lapsuudesta ovat kenties juuri nyt tärkeitä, kun käsillä oleva aika on epävarmuutta ja myllerrystä täynnä.
   Lelujen kerääjä ei ole hämmästellyt sitä, että moni vanhempi ihminen muistaa hyvin omat leikkikalunsa.
   – Eihän ennen vanhaan leluja ollut niin paljon, kuin mitä lapsilla on nykyisin. Aarteiksi ne tulivat siksikin, että osa leikkivälineistä valmistettiin itse käsityönä.

Kolhu saattaakin
olla kaunistus

Kanniston mukaan moni vanha tavara on käytetty perusteellisesti loppuun ennen kuin siitä on luovuttu. Siksi kerääjän kokoelmassa on paljon esimerkiksi pikkuautoja, joissa on kuhmuja ja lommoja. Maali on irronnut vuosien saatossa leikkivien lasten käsiin.
   Kannisto ei useinkaan harmittele kolhuja. Juuri rutut saattavat tehdä lelusta sellaisen, joka herättää sympatiaa.
   Kerääjäekspertti ei kartuta kokoelmaansa tehokkaasti vaan ennen muuta tunnepohjalta. Hän myös kuuntelee mielellään ihmisten tarinoita leluista. Siksi hän ei etsi uusia esineitä esimerkiksi internetin välityksellä.
   Janne Kannistolle tuodaan leluja paljon katseltavaksi. Vaikka keräilijä haluaisi osan niistä ostaa, kauppoja ei aina synny. Ihmiset vain haluavat esitellä aarteensa jollekulle, joka ymmärtää muiston tärkeyden.

Asiantuntija tietää, ettei
kaikki ole kaupan

   Keräilijä toteaa, ettei murehdi epäonnistuneita ostotarjouksia.
   – Onneksi elämässä kaikki ei ole kaupan. Minulla itsellänikin on leluja, joita en halua myydä, hän sanoo.
   Kannisto on huomannut, että lelut ”murtavat jään” ihmisten väliltä nopeasti. Puhetta tavaroista riittää, eikä sillä tunnu olevan väliä, tuntevatko keskustelijat entuudestaan toisensa.
   – Vanhat leikkikalut tekevät ihmisistä tasa-arvoisia. Kukaan ei arvostele toisen aarteita tai kummastele tarinoita lelujen ympärillä.
RIITTA HIRVONEN