TunneMusiikki-projektipäällikkö Heini Siltainsuu (kuvassa vasemmalla) antoi omat kiitoksensa tulkeille mieleenpainuvasta tulkkauksesta. Kuva: Riitta Hirvonen

Musiikki antoi hyvinvointia kaikille

10.12.14

Musiikki antoi hyvinvointia kaikille

Aistivammainen joutuu liian usein pettymään musiikkitilaisuuden äänentoistoon tai kehnoon valaistukseen. Tunne joulun kosketus -konsertissa musiikki kuului tasavertaisesti kaikille.

Kempeleen Pyhän Kolminaisuuden kirkon salin valoja on himmennetty. Valkokankaalle heijastetun talvisen maiseman vieressä kulkevat Me käymme joulun viettohon -laulun sanat. Yleisön edessä nainen viittoo, kädet piirtävät ilmaan joulukuusen muodon. Ensimmäisillä riveillä kädenliikkeitä seurataan tarkasti, monella kädet lähtevät mukaan lauluun. Vain osa yleisöstä laulaa äänen kera.
   On maanantai-ilta tällä viikolla. Tunne joulun kosketus -tilaisuudessa musiikki on kaikkien läsnäolijoiden nautinto.

Jos oma kuulo ja näkö ovat kunnossa, ei tule ajatelleeksi esimerkiksi tavallista joulukonserttia aistivammaisen näkökulmasta. Ongelmat näössä saattavat estää lukemasta laulunsanoja ja vaurio kuulossa vaikeuttaa saamasta selvää sanoista.
   Kun huonoja kokemuksia musiikkitilaisuuksista kertyy useampia, into lähteä muiden mukaan sammuu. Tämän tietää Eläkeliiton TunneMusiikki -projektipäällikkö Heini Siltainsuu.
– Musiikki ei ole vain joidenkin etuoikeus, vaan se kuuluu kaikille, hän sanoo.
   Siltainsuun mukaan musiikin esteettömyyteen pitää kiinnittää huomiota, sillä pelkästään 75 vuotta täyttäneistä noin puolella on jokin aistihaitta.

Viitottuja tapahtumia
on liian vähän

Eeva Pekkala ja Seija Verronen lukevat sujuvasti kysymyksen toimittajan huulilta: Mitä odotuksia teillä on konsertilta?
    Naiset kertovat tulleensa hakemaan illasta joulun tunnelmaa. Verronen odottaa erityisesti Jouluyö, juhlayö -laulua, Pekkala nimeää suosikikseen En etsi valtaa loistoa.
   – Tämän konsertin eteen on nähty paljon vaivaa. Kakkukahvitkin olivat jo niin ihanat, he kiittelevät.
   Sanomattakin on selvää, että molemmat toivovat konsertista tulevan perinne.
– Liian vähän on tapahtumia, joissa olisi meille tulkkaus, Seija Verronen toteaa.
   Myös Heini Siltainsuu tähdentää esteettömien musiikkitilaisuuksien tärkeyttä.
   – Musiikki voi lisätä aisteiltaan tai toimintakyvyltään heikentyneiden ihmisten hyvinvointia, mikäli tilaisuuden järjestäjillä on hyvää tahtoa ja oikeaa tekniikkaa helpottamaan kokemusta.
   Pienet asiat auttavat paljon. Kempeleessä kulku kirkkoon oli esteetön. Tulijoille oli tarjolla käsipuoleen kaveri helpottamaan kulkemista. Kahvihetkessä saattoi keskittyä nauttimaan tuoksuista ja makuyhdistelmistä, kun vierustoveri huolehti tarvittaessa kupeista ja lautasista.

Esteettömyyden tarve
lisääntyy koko ajan

Juontajan esitellessä seuraavan esiintyjän hänen puheensa heijastetaan tekstinä seinälle. Moni pää kääntyy seuraamaan tekstiä. Englanninkielinen kappale herkistää kielitaidottomatkin kuulijat, sillä sanat heijastetaan suomeksi. Esteettömyyttä sekin.

Kempeleläiset Erkki ja Tyyne Pitkänen kertovat, että heillä olisi ollut liput toiseenkin konserttiin samana iltana, mutta kotiseurakunnan tapahtuma vei voiton. Tyyne Pitkästä kiinnostaa erityisesti kuulovammaisten huomioiminen tilaisuudessa.
   – Olen ollut töissä kuulovammaisten parissa, ja siskollani on kuulovamma. Itse en tullut kuitenkaan opetelleeksi viittomakieltä, hän kertoo.
   Tuttuja esiintyjiäkin he tulivat katsomaan, mutta molemmat odottavat innolla erityisesti yhteislauluja.
   – Joululauluja on aina mukava laulaa.
   Tunnelma avarassa kirkkosalissa on välitön. Jokaisen kappaleen jälkeen taputetaan – siitäkin annetaan ohjeistusteksti (aplodit) seinälle. Kuurot aplodeeraavat äänettömästi, mutta näyttävästi heiluttamalla käsiään korkealla, jotta esiintyjätkin näkevät kiitoksen.

Vapaaehtoiset
ilahduttavat laitoksissa

Ensimmäinen esteetön joulunajan yhteislaulukonsertti pidettiin vuosi sitten Finlandia-talossa. Jo tuolloin ideoitiin, että vastaava tilaisuus tulee järjestää seuraavaksi Oulun seudulla. Ja näin kävi.
   – Meillä on aivan samat valmiudet täällä kuin Helsingissä, kempeleläinen Leena Ikonen, TunneMusiikin -projektin vapaaehtoinen kertoo.
   Ikonen toimii Kempeleen Eläkeliitossa laulupiirin vetäjänä. Parikymmenhenkinen ryhmä vie laulua laitoksiin, yksinäisille ja muistisairaille.
   Konsertin jälkeen Ikosen suu on hymyssä.
   – Toukokuusta asti tätä kokonaisuutta on työstetty. Kokonaisuudesta tuli enemmän kuin osiensa summa, ja se on ihmeellistä, hän iloitsee.
RIITTA HIRVONEN
ELSI SALOVAARA