Parvekkeella tönöttävä joulupukki on Ritva Ikoselle mieluisa jouluesine.Kuva: Pekka Helin

Yksinäisen joulu voi olla viihtyisä

17.12.14

Yksinäisen joulu voi olla viihtyisä

Oululainen Ritva Ikonen viettää yksinäisen joulun. Miehestään 30 vuotta sitten eronneella Ikosella on neljä lasta, 11 lastenlasta ja kuusi jälkeläistä neljännessäkin polvessa, joten hänen ei tarvitsisi olla Kristuksen syntymäjuhlana itsekseen.
   Ikonen ei välitä hälinäjoulusta vaan nauttii yksinäisyydestä. Hän ihastelee rauhaa ja hiljaisuutta, joka hänen kerrostalossaan jouluna vallitsee.
   – Joulun tunne tulee jo hiljaisuudesta. Kuuntelen, mitä sisimpäni kertoo.
Ikosen lapsuuden joulut Oulun Karjasillalla olivat tunnelmallisia, mutta koruttomia. Perheessä lahjoja ei juuri annettu eikä kinkkuakaan ollut pöydässä.
   – Ehkä sieltä lapsuudesta se vaatimattomuus ja rauhan ja hiljaisuuden tunne on syntynyt.
   – En tuhlaa nytkään. Se lahjojen määrä, jonka nykyajan lapset saavat, on aivan kauheaa.

Jouluaattona
Tyrnävälle haudoille

Aivan yksin Ikonen ei joulua vietä. Hän saattaa pistäytyä jouluaattona tyttärensä luona. Esikoispoikakin on joskus hakenut joulupäivänä tai tapanina äitinsä syömään.
   Aattona Ikonen käy esikoispoikansa kanssa Tyrnävän hautausmaalla, johon on haudattu Ikosen sukua mummuineen ja pappoineen. Sen jälkeen on vuorossa käynti isän ja äidin ja muiden sukulaisten haudoilla Oulussa.
   Puolen päivän aikaan Ikonen katsoo joulurauhan julistuksen Suomen Turusta.
   – Se on aivan ihana.
   Ikonen kuuntelee radiota tai katselee televisiota. Ikonen myös lukee. Hän käy varta vasten kirjastosta lainaamasta jouluksi ison nivaskan kirjoja. Ikonen lukee erityisesti historiallisia ja psykologisia teoksia.
   – Yritän tällä tavalla kasvattaa itseäni.

Jouluateria
on koruton

Ikonen ei pröystäile jouluna ruuallakaan.
   – En ole viime vuonna torttua enkä piparia leiponut. Joulun tunnelma tulee sisimmästäni.
   Ikosen tytär on jouluisin tehnyt jouluruokia laatikkoineen ja on tuonut niitä äidilleen. Ikonen itse ei ole vuosiin laittanut yhtään lanttulaatikkoa tai porkkanalaatikkoa.
   – Jos innostusta riittää, voi olla, että keitän aattona riisipuuron ja jos ei ole, keitän teetä ja syön jotain suolapalaa.
   Kinkkua ei Ikosen joulupöydässä ole.
   Aaton Ikonen yleensä viettää kotona. Jouluyön messussa Ikonen käy Karjasillan kirkossa, johon hän on tavannut mennä kävellen tai pyöräillen. Kahtena viime vuotena Ikonen on mennyt messuun tyttärensä lapsuudenystävän kanssa. Näin tehdään tänäkin jouluna.
   Joulupäivänä Ikonen nukkuu pitkään, jos unta riittää.
   – Avaan kyllä television ja katson joulupäivän jumalanpalveluksen.
   Ikonen ulkoilee ja käy lenkillä. Mitään erityisempää ei joulupäivänäkään tapahdu.
   – Tapanina olen käynyt vaihtamassa kynttilät, jos en ole vienyt joka haudalle öljykynttilöitä. Tyrnävälle en ole mennyt.

Kiitokset
vuosikymmenten jälkeen

Ikonen on päässyt jo joulutunnelmaan. Siihen auttoi eräs yllättävä kohtaaminen.
   Hän tapasi Karjasillan kirjakaupan myyjän, joka vuosikymmeniä sitten pelasti Ikosen perheen joulun.
   Joulu lähestyi eikä Ikosella ollut varaa ostaa lapsille joululahjoja. Hän meni kirjakauppaan ja pyysi, voisiko hän ostaa lahjat helmikuussa maksettavia lapsilisiä vastaan.
   – Myyjä sanoi minulle, että totta kai sinulla on luottoa, Ikonen muistelee.
   Ikonen on yhä kiitollinen myyjälle, joka nykyään kulkee rollaattorilla.
   – Tämä rouva oli aivan ihmeissään, kun muistin yhä tapahtuneen. Minä sanoin, että tuommoista ei voi unohtaa.     Minusta se oli aivan uskomatonta. Meidän tulisi osata kiittää kanssaihmisiä.
   Ikonen on muutenkin joulutuulella.
   – En tahdo aina saada unta. Eräänä iltana muistelin adventtivirsiä ja laulelin niitä mielessäni. Lauloin myös jouluvirsiä. Enkeli taivaan on kaikista ihanin.
PEKKA HELIN