Kaupungin työ on myös seurakuntien toimintaa
Miksi teette kaupungin töitä? Tämän kysymyksen Oulujoen seurakunnan lapsityönohjaaja Saara Hietava on kuullut lukuisat kerrat.
Saarelan seurakunnan pikkukoulussa Oulujoella on maanantaiaamuna koolla paljon lapsia, vaikka ulkona paukkuu 20 asteen pakkanen ja on viima.
Viluisat tulijat leikkivät ensin palapeleillä ja leluilla. Leikkituokion jälkeen pikkukoululaiset kootaan alttarin äärelle.
Lapsiaan pikkukouluun tuovat äidit Maija Isoaho ja Heidi Lindroos kertovat, että Saarelan seurakuntakoti sijaitsee lähellä heitä. Sen vuoksi seurakunnan pikkukoulu tuntui sopivalta ryhmältä omille lapsille.
– Seurakuntakodin läheisyys painoi valinnassa enemmän kuin se, että kyseessä on seurakunnan kerho, äidit toteavat.
Isoaholla ja Lindroosilla ei ollut pikkukoulun alkaessa ennakkoluuloja kirkon toimintaa kohtaan. Äidit kyselivät etukäteen kerhon tavoitteista, ja toimintasuunnitelma vaikutti heistä hyvältä.
– Uskonnollista opetusta on nykyisin tarjolla niin vähän missään. Itse olen huono kristillisessä kasvatuksessa. Siksikin seurakunnan pikkukoulu tuntui hyvältä ratkaisulta, Maija Isoaho sanoo.
Miksi emme järjestäisi
pikkukouluja?
Oulun seitsemästä seurakunnasta ainoastaan Oulujoella järjestetään yhteistyössä kaupungin kanssa koululaisten iltapäiväkerhoja ja pikkukouluja 3–5-vuotiaille. Muut pikkukoulut kaupungin alueella ovat kaupungin järjestämiä.
Oulujoen seurakunnan lapsityönohjaaja Saara Hietava kertoo kuulleensa useasti kysymyksen, eivätkö molemmat toiminnat olisi pikemminkin kaupungin toimintaa kuin seurakunnalle kuuluvaa vastuuta.
– Saarelassa oli tarve pikkukoululle. Minä kysyin kaupungilta, voisiko seurakunta olla pikkukoulun jäjestäjä. Tästä alkoi yhteistyömme kaupungin kanssa, Hietava kertoo.
Oulujoen seurakunta järjestää pikkukoulua kaupungin palvelusetelillä.
Hietavan mukaan kaupunki on tiedustellut myös muilta Oulun seurakunnilta mahdollisuutta järjestää pikkukouluja.
Työvoimaa mieluummin
muuhun toimintaan
Kaikkialla Oulun seurakunnissa ei ajatella samoin kuin Oulujoella. Lastenohjaajien työpanosta ei haluta sitoa päivittäisiin iltapäiväkerhoihin ja kolme kertaa viikossa kokoontuviin pikkukouluihin. Työvoimaa käytetään mieluummin esimerkiksi lapsille ja perheille tarkoitettujen tapahtumien lisäämiseen.
Lastenohjaajat ovat seurakunnissa mukana myös perhejumalanpalveluksissa. Työpanosta on lisätty verkostoituvaan yhteistyöhön. Sillä tarkoitetaan muun muassa yhteistyön tiivistämistä kaupungin päivähoidon kanssa.
Iltapäiväkerhoja järjestävät myös monet järjestöt, ja siksi seurakunnat ovat suunnanneet toimintaansa muuhun työhön.
Kaupunki hyväksyy
seurakunnan ryhmän tavoitteet
Sekä pikkukouluja että iltapäiväkerhoja varten oulujokisten velvollisuus on antaa kaupungille tiedoksi toimintasuunnitelma. Siinä kerrotaan ryhmien tavoitteet. Pikkukoulujen kohdalla ne ovat kaupungin varhaiskasvatussuunnitelman mukaisia.
Jeesuksesta seurakunnan kerhoissa ei tarvitse puhua suu supussa. Kirkkovuoden juhlapäivien kristillinen sisältö kerrotaan lapsille.
– Kenties osa vanhemmista haluaa juuri hengellistä sisältöä lapsen kerhotoiminnalta. Onhan tarjolla myös kaupungin pikkukouluja, joissa sitä ei ole, Hietava pohtii.
Hietavan mukaan ”yhteiskunta on yhteinen”. Hän tarkoittaa tällä sitä, että kirkon työtä tehdään rintarinnan kuntien työntekijöiden kanssa.
– Pidän seurakunnan työntekijän roolia irrallisena, jos hän vain vierailee esimerkiksi päiväkodissa.
– Arjen jakaminen lasten ja perheiden kanssa on toisenlaista, kun irrotamme omasta työvoimasta henkilöstöä kokoaikaisesti varhaiskasvatuksen käyttöön.
Seurakunta ja kaupunki
kohtaavat myös neuvoloissa
Pikkukoulut ja iltapäiväkerhot eivät ole ainoita esimerkkejä töistä, joita Oulun seurakunnissa tehdään rinnakkain kaupungin kanssa.
Seurakunnissa aloitettiin vuonna 2006 yhteistyö kaupungin neuvoloiden kanssa. Siitä lähtien seurakuntien työntekijöitä on osallistunut perhevalmennukseen.
Seurakuntien ja neuvoloiden yhteistyötä käynnisti Oulussa Haukiputaan diakoniatyöntekijä Johanna Kerola.
Hän perustelee perhevalmennukseen osallistumista sillä, että seurakunnat haluavat tukea neuvoloita yhteiskunnallisesti merkittävässä työssä.
– Kyse on vastuun kantamisesta ja jakamisesta, Kerola toteaa.
RIITTA HIRVONEN