Kirkko tuottaa aiempaa enemmän hyvinvointia
Kirkon rooli hyvinvointipalvelujen tuottajana linjataan
Kirkkohallitus linjaa tämän vuoden aikana, millaisen roolin kirkko voi ottaa hyvinvointipalvelujen tuottajana Suomessa. Hankkeen linjauksista aiotaan tiedottaa tammikuussa 2016.
Kirkollisten toimijoiden osallistuminen hyvinvointipalvelujen tuotantoon on kasvanut. Seurakuntien ja kuntien yhteistyö tiivistyi 1990-luvun laman aikana.
– Taloustilanne lisäsi kuntien halukkuutta yhteistyöhön. Nyt tilanne on samantyyppinen, sillä kunnilla on taloudellisesti tiukkaa, kirkkohallituksen diakonia- ja sielunhoitoyksikön johtaja Kalle Kuusimäki sanoo.
Hyvinvointipalvelujen tuotantotavat monipuolistuvat. Kunnat ovat kilpailuttaneet ja ulkoistaneet palveluja. Järjestöjen ja yritysten rooli palvelujen tuottajina on kasvanut.
– Uskonnollisten toimijoiden palvelurooli on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Kirkon rooli
vahvistuu
Hankkeen työryhmässä mietitään, voiko kirkko tuottaa tavoitteellisesti palveluja kunnille esimerkiksi ostopalvelusopimuksilla.
– Linjaustyöskentelyssä ei katsota vain seurakuntia, vaan kirkon piiriä kokonaisuudessaan. Siihen kuuluvat myös kirkolliset säätiöt ja järjestöt, Kuusimäki sanoo.
Lisäksi työryhmä arvioi kirkollisten järjestöjen ja säätiöiden keskinäistä yhteistyötä.
Kuusimäki uskoo, että kirkon rooli hyvinvointipalvelujen tuottajana vahvistuu, kun huomioidaan myös kirkolliset säätiöt ja järjestöt.
– Se kuitenkin edellyttää, että toimintoja selkiytetään nykyisestä.
– Seurakunnista ja järjestöistä haetaan yhteistyön voimaa.
Sopimuksellinen osallistuminen vaatisi resursseja mutta mahdollistaisi sen, että kirkko vahvistaisi merkitystään ihmisten hyvinvoinnin tukijana.
Toiminta jo nyt
monimuotoista
Kuusimäki kuvaa kirkon nykyistä roolia hyvinvoinnin edistäjänä monimuotoiseksi. Tästä esimerkkeinä ovat päiväkerhotoiminta, diakonia-, vanhus-, mielenterveys- ja päihdetyö sekä lasten, nuorten ja perheiden tukeminen.
– Monimuotoisuus ja laaja-alaisuus eivät välttämättä näy, sillä kirkko ei ehkä markkinoi omaa toimintaansa. Jotkut ovat peräänkuuluttaneet, että olisi ehkä syytä.
Seurakunnat tarjoavat toimintamahdollisuuksia, jotka edistävät ihmisten hyvinvointia monin eri tavoin. Kuusimäki mainitsee esimerkeiksi liikuntakerhot ja kuorot.
Kohtaamisen
tarve täyttyy
Kirkosta haetaan apua yhä enemmän silloin, kun ihmisten hätä lisääntyy.
– Kuntien palvelujen supistaminen näkyy kirkon palveluiden kysynnän kasvuna, Kuusimäki kertoo.
Mielenterveyspalvelujen saatavuusongelmat heijastuvat kirkon diakoniatyöhön. Myös Kirkon diakoniarahastoon tulevien hakemusten määrä on kasvanut.
Esimerkiksi sosiaalityötä joudutaan tekemään kunnissa aiempaa pienemmillä resursseilla. Ihmiset eivät aina saa toivomiaan palveluja kunnista.
Kuusimäen mukaan kirkon rooli kasvaa ihmisten kokonaisvaltaisessa tukemisessa.
– Seurakunnat voivat vastata ihmisen kohtaamisen tarpeeseen. Ihmisillä on tarve saada toinen ihminen langanpäähän ja päästä juttelemaan kasvotusten.
HELI VÄYRYNEN