Luottamuksen arvoinen

21.1.15

Taannoin eräässä luottamushenkilöille järjestetyssä seminaarissa luottamushenkilökollegani ilmaisi järkytyksensä siitä, että baarinpitäjä oli tullut valituksi seurakuntansa kirkkovaltuustoon.
   Kollegani mielestä tällainen ihminen ei voinut mitenkään täyttää tunnusmerkkejä seurakunnan luottamushenkilöstä, joka kirkkolain mukaan on ”kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu ja konfirmoitu seurakunnan jäsen”.
   Olihan se aika raaka ajatus, sillä kuka meistä on arvioimaan toistemme vakaumusta? Miten vakaumuksen pitäisi ilmetä, jos kirkkoon kuuluminen ja vaikuttamisenhalu eivät riitä?
   Uudessa Oulussa tehdyn seurakunnan yhteisökuvatutkimuksen mukaan vain noin seitsemän prosenttia kirkkoon kuuluvista oululaisista pitää itseään aktiivisena seurakunnan jäsenenä.
    Syksyisissä seurakuntavaaleissa äänestysaktiivisuus ei omassa seurakunnassani ollut paljon sitä korkeampi. Vierailiko vaaliuurnilla vain aktiivisia seurakuntalaisia ja pari hassua prosenttia sen päälle sattumalta paikalle osuneita äänioikeutettuja?
   Vaikka seurakuntalaiset olivat laiskoja äänestäjiä, valituksi tuli liuta uusiakin luottamushenkilöitä. Se tarkoittaa, että seurakunnan toiminta kiinnostaa yhä monia niin paljon, että he ovat valmiita antamaan vapaa-aikaansa seurakunnan asioista päättämiseen ja asioihin vaikuttamiseen.
   Tarkoin silmin katselin ehdokaslistoja ja saatoin todeta, että ehdokkaiden ja lopulta valituksi tulleiden kirjo oli laaja. Mukana oli monen ammattiryhmän edustajia, erilaisia taustoja ja ajatuksia seurakunnasta. Rikkautta kaikki.
   Olkoon uusi tai uudelleen valittu luottamushenkilö luottamuksen arvoinen, toisin sanoen edustakoon rohkeasti juuri sellaista seurakuntalaisten joukkoa, johon itse kokee kuuluvansa. Näin kuuluu kaikkien ääni kirkossa, sen baarinpitäjänkin.

Artikkeli on osa lehteä 1/2015