Miksi unet kuuluvat kirkon sielunhoidon koulutukseen, kirkon sielunhoidon ja työnohjauksen kouluttaja Virva Nyback?
– Kokemuspohjaiset uniryhmäkurssit ovat osa Kirkon sielunhoidon syventävää täydennyskoulutusta.
– Sielunhoidossa kärsivä ihminen on uskallettava kohdata sellaisena kuin hän on ja siellä missä hän sillä hetkellä on. Sielunhoitajan työ tuottaa hedelmää, jos ja kun hän uskaltaa valjastaa oman persoonansa ammatti-identiteetin palvelukseen.
– Tarvitsemme sielunhoitajia, joilla on vankka itsetuntemus, työstetty jumalakuva ja tietoa ihmisestä. Näin painopiste siirtyy ulkoapäin ohjautuvuudesta sisältäpäin ohjautuvuuteen ja rohkeuteen olla läsnä. Unien ymmärtäminen auttaa tällaiseen kokonaisvaltaiseen kasvuun.
– Usko rationaalisen ajattelun kaikkivoipuuteen ja tieteellispositivistiseen maailmankuvaan on länsimaisessa kulttuurissa lohkonut pois ison osan ihmisenä olemisen salaisuudesta. On mielenkiintoista seurata, kuinka eri puolilla maailmaa aletaan ymmärtää, että ratkaisu ihmiskunnan pahoinvointiin ei löydy rationaalisen tiedon avulla. Se on vain osa kokonaisuudesta.
– Saksan johtava aikakausilehti Der Spiegel käsitteli tämän vuoden alussa pääartikkelissaan unien merkitystä ihmisen hyvinvoinnille ja unen potentiaalia esimerkiksi traumojen työstämisessä.
– Artikkeli ei ole sarjassaan sattuma. Suuret psyykkiset ja sosiaaliset ongelmat ihmisyhteisöissä ovat herättäneet uudelleen kiinnostuksen ihmisessä oleviin luovuuden ja terveyden lähteisiin. Yksi niistä ovat unet, jotka ovat meissä olevaa Luojan luomaa todellisuutta, joka ylläpitää ja uudistaa elinvoimaamme. Sielunhoitaja, joka itse tietää, mikä merkitys unilla on, on herkkä kuulemaan ja kuuntelemaan toista.
Sulkevatko kristillisyys ja unien tulkinta – uniin uskominen – toisensa pois?
– Kysymys kristillisessä viitekehyksessä esitettynä on lähinnä absurdi. Raamatun alkulehdiltä sen viimeisiin lukuihin unet ovat osa Jumalan ilmoitusta. On naivia väittää, että unien tutkiminen kuuluisi ihmisen primitiiviseen maailmankuvaan.
– Toinen variantti on kuitata unet ”huuhaana” tai vielä pahempi: poimia irti yhteydestään. Kumpikin tapa osoittaa suurta tietämyksen puutetta siitä, mitä unet ovat, mikä on ihminen, miten ihmisen tietoisuuden eri tasot vaikuttavat minän valintoihin ja sosiaalisiin suhteisiin valvetodellisuudessa.
– Unet ovat kirkon alkuhistoriassa vahvasti läsnä. Kirkkoisät suhtautuivat uniin vakavasti. Ireneus (k. 180 k.) kommentoi terävänäköisesti Raamatussa kerrottuja unia. Tertullianus (k. 220) toteaa asiallisesti, että jokainen ihminen näkee unia ja ihmetteli, kuka voi olla niin vieraantunut omasta ihmisyydestään, ettei hän olisi omissa unissaan löytänyt totuuksia itsestään. Hän tiesi, että moni saa tietoa Jumalasta unien välityksellä.
– Muutos ja negatiivinen käänne suhtautumisessa uniin tapahtui kirkkoisä Hieronymoksen ja Gregorius Suuren myötävaikutuksella. Institutionaalisen kirkon vahvistaessa otettaan vakiintui papiston valta-asema päättää ja tuomita sielullisia ja hengellisiä kokemuksia. Unet ja niiden tulkinta kuuluivat papiston tulkintaetuoikeuden piiriin.
– Oppimaton rahvas tuli pitää aisoissa. Poikkeuksiakin unien myönteisestä kohtaamisesta löytyy: esimerkiksi pyhä Birgitta ja Hildegard Bingeniläinen. Heille unet olivat hengellisen elämän yksi lähde.
– Uni on ihmisen sisäinen neuvonantaja, joka muistuttaa meitä kutsusta elää oma elämä niin autenttisesti ja täysivaltaisesti kuin se on mahdollista. Jumala on meihin luonut unen näkemisen lahjan.
RIITTA HIRVONEN