Maailmaan mahtuu paljon dramaattista

Onko Jumala sattuman takana?

20.1.15

Onko Jumala sattuman takana?

Kaksi professoria, Turun yliopiston fysiikan professori Kalle-Antti Suominen ja eläkkeellä oleva kirkkohistorian professori Jouko N. Martikainen pohtivat väitteiden avulla sattuman ja johdatuksen olemassaoloa elämässä.

Maailma on täynnä pelkkiä sattumuksia.

Kalle-Antti Suominen: Fyysisen maailman käytös noudattaa luonnonlakeja – ainakaan muusta ei ole varmistettua havaintoa. Se tarkoittaa, että ihan mitä tahansa ei voi tapahtua. Myös ihmisten toiminta on pääasiassa määrätietoista ja perustuu valintoihin, joita teemme jatkuvasti.
   Monet sattuman kaltaiset tapahtumat, kuten yllättävä tuttavan kohtaaminen kadulla, perustuvat kuitenkin eri ihmisten tekemiin valintoihin. Voidaan toki ajatella että kohtaaminen – tai kohtaamatta jääminen – on sattumaa, ja siten kaikki ovat pelkkiä sattumuksia.
   Sellaisella ajattelulla emme pääse kovin pitkälle. Loppujen lopuksi luonnonlakien olemassaolokaan ei tue tällaista näkemystä.

Jouko N. Martikainen: Väite ei pidä paikkaansa. Yötä seuraa päivä ja päivää yö. Vesi virtaa alaspäin, ja höyry nousee ylöspäin. Lapsuuttamme seuraa nuoruus, sitten aikuisuus ja lopulta vanhuus.
   Kaikkea elämää koskee yhtälailla syntymisen, kasvamisen ja lopulta kuoleman laki.
   Kuolinpäiväämme emme kuitenkaan tiedä. Jo huomenna voin kuolla autokolarissa tai elää vielä kymmenen vuotta ja nukahtaa vasta satavuotiaana kuolon uneen.
   Kaiken sisällä on siis joustoa, vapautta ja tilaa yllätyksille. Sattumana pidämme asiaa, jonka jäsentymistä suurempiin tapahtumakokonaisuuksiin emme tiedä tai ymmärrä omalta kannaltamme.

Sattuman takana voi olla Jumalan ohjaava käsi, sillä Jumala johdattaa usein tavallisten ja luonnollisten asioiden kautta, jotka näyttävät sattumilta.

Jouko N: Martikainen
: Pidän teesiä oikeana mutten tarkkana. Elämämme on sidoksissa meitä ympäröivän luodun moninaisuuteen.
   Kun tulkitsemme sitä itsestämme käsin, asettuvat moninaisuuden eri tekijät meille painoarvonsa ja vaikutuksensa mukaisina. Sisäinen vapautemme on kuitenkin rajoittunut.
   Jos se kasvaa, kuten se aina uskon harjoituksen myötä kasvaa, muuttuvatkin meitä ympäröivät asiat Jumalan meille antamaksi hyvyydeksi.
   Silloin ja sitä mukaa kuin vapautemme kasvaa, ei vain jokin tietty asia muodostu meille Jumalan käden ohjaamaksi, vaan kaikki muukin on sitä ihmeellisessä runsaudessaan.

Kalle-Antti Suominen: Tämä on toki yksi mahdollisuus, mutta meillä ei ole mitään kokemusta siitä, että jatkuvasti jokin toimija puuttuisi luonnonlakien ja syy-seuraus-suhteen mukaiseen tapahtumien kulkuun.
   Onko siihen edes tarvetta?
   Maailmaan mahtuu hyvin paljon dramaattista ihan sellaisenaan, lähtien maanjäristyksen synnyttämästä tsunamista.
   Jokaisen kohdalle tulee varmasti ilman ohjaustakin tilanteita, joissa meitä testataan ihmisinä.
   Ohjaavan käden mahdollisuus pakottaa pohtimaan, miksi koettelua tunnutaan jakavan niin epätasaisesti.

Asioiden ajatteleminen terveellä järjellä on perustellumpaa kuin jumaluskoon liittyvän johdatuksen etsiminen esimerkiksi kärsimyksestä.

Jouko N. Martikainen: Teesi on väärä. Ihmisen niin sanottu terve järki ei löydä kärsimyksestä – ei varsinkaan syyttömästi kärsivän – mitään myönteistä. Sitä ei sen mukaan saisi olla olemassakaan.
   Terve järki haluaisi kaiken olevan ehjää, kaunista ja kukoistavaa. Mutta se sulkee silmänsä siltä, että elämää testataan ihan kaikessa.
   Jos se ei kestä koettelemista, ei se myöskään selviä vaikeuksista. Usko Jumalaan hyväksyy tämän testatuksi tulemisen ja pitää sitä välttämättömänä.
    Vain koeteltu usko kestää kuolemankin edessä. Usko Jumalaan ei tiedä kaiken kärsimyksen merkitystä, mutta se ei hylkää sitä vaihtoehtoa, että Jumala voi muuttaa mykistävän kärsimyksenkin ihanaksi voitoksi.
   Juuri siitä kasvaa kukistumaton toivo ja tyhjentymätön riemu.

Determinismi ei riitä ennustamaan tulevaisuutta ja selittämään tapahtumia ihmiselämässä.
(Determinismi eli lainalaisuusoppi on filosofian näkökanta, jonka mukaan kaikilla asioilla on syynsä. Determinismin mukaan kaikki, mikä tapahtuu, tapahtuu välttämättä, eikä mikään voisi tapahtua toisin.)

Jouko N. Martikainen: Ei todellakaan riitä. Juna kulkee raiteitaan asemalta toiselle. Sen meno on tiukasti sidoksissa raiteisiin ikään kuin determinoituna. Mutta veturinkuljettaja ohjaa junaa ohjeiden ja harkintansa mukaan.
   Autoilijan on myös pysyttävä kaistallaan, mutta hän voi silti poiketa haluamalleen parkkialueelle. Lentokone voi melko vapaasti kurvailla ilmassa annetun lentokäytävän sisällä. Jalankulkija voi kiertää lätäkön kummalta puolen hyvänsä tai porskutella suoraan sen läpi.
   Kahvini voin juoda joko suoraan kupista tai niin sanotusti hörstiltä.
   Kirjeeni voin kirjoittaa joko symppishenkisesti tai täynnä kiukkuista kipinöintiä. Sitä ei määrää yksin kokemani sielunlämpö tai karvaus vastaanottajaa kohtaan.
   Kaikkeen sisältyy aina vapaus kehystävien tekijöiden sisällä ja ohella, kylläkin eriasteisena.

Kalle-Antti Suominen: Kuvamme fyysisestä maailmasta painottaa determinismiä hyvin paljon. Planeettojen liikettä taivaalla säätelevät hyvin deterministiset lait, mutta emme pysty kuitenkaan ennustamaan niiden käytöstä vuosimiljooniksi eteenpäin, koska vaikuttavia tekijöitä on liikaa.
   Tässä siis determinismi toteutuu periaatteessa mutta ei käytännössä. Emme myöskään pysty ennustamaan oikeaa lottoriviä, mutta numeroitujen pallojen pomppiminen on periaatteessa determinististä ja vain näyttää satunnaiselta.
   Aitoa satunnaisuutta löytyy toki kvanttimekaniikan säätelemästä yksittäisten atomien käytöksestä. Ihmisen kannalta avainkysymys on: Onko oma päätöksentekomme determinististä vai onko siinä satunnainen tai ehkä jumalallinen elementti – siihen tiede ei anna vastausta.

Tarkat aistihavainnot ovat riittävä ja ainoa pätevä totuuden lähde.

Kalle-Antti Suominen: Ihmisen aistit ovat hyvin petollisia. Senhän huomaa jo siitä, miten erilaisten tapahtumien hahmottaminen jälkikäteen on haasteellista jokaisen silminnäkijän kokiessa tai tulkitessa kokemansa eri tavoin.
   Luonnontieteissä lähdetään siitä, että kaiken pitäisi olla toistettavissa, ja että samoissa olosuhteissa asiat toistuvat aina samalla tavalla – tämähän on yksi edellytys luonnonlakien olemassaololle.
   Siten tarkkuuden rinnalle nousee myös toistettavuus. Jos fyysisen maailman takana on myös henkinen maailma, johon ihmiset ovat kytköksissä, niin oleellinen kysymys on, että miten tämä henkinen maailma mahdollisesti vaikuttaa fyysiseen maailmaan.
   Suoraan ”ohjaavan kätenä” vai ainoastaan valinnoistamme kumpuavien tekojemme kautta?

Ei ole asioita, jotka ovat ennalta määrättyjä.

Kalle-Antti Suominen: Kuvamme fyysisestä maailmasta asettaa hyvinkin paljon rajoitteita siihen mitä voi tapahtua.
Luonnontieteethän perustuvat hyvin vahvasti syyn ja seurauksen käsitteille. Kvanttimekaniikan satunnaisuuksillekin on omat lainalaisuutensa – valohiukkasen lähtö atomista voi tapahtua ennustamattomalla hetkellä mutta hiukkasen energia eli valon väri ei voi olla ihan mitä tahansa.
   Ennalta määrääminen viittaa siihen, että kyse on enemmästä kuin vain syy-seuraus-suhteesta.
   Kun teemme päätöksiä, onko se oikeasti päätös vai kuljemmeko pelkästään valmista polkua.
Vapaan tahdon kysymys on työllistänyt filosofeja ja teologeja jo pitkään – ja tekee näin jatkossakin.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 2/2015