Päällikkö ilman paineita
Karjasillan yhteisvastuukeräyspäällikkö haaveilee siitä, että suuri
vapaaehtoisten joukko muuttaisi kirkkoa yhteisöllisemmäksi
Sanoivat, että tämä on helppo homma, Karjasillan seurakunnan Yhteisvastuukeräyksen tämänkeväinen keräyspäällikkö Aino-Maija Kiviniemi toteaa nauraen, kun häneltä kysyy syitä päälliköksi ryhtymiselle.
Kiviniemeä ei pysty pelästyttämään kysymyksellä, mitä jos keräystulos ei keväällä näytä nousua ponnisteluista huolimatta.
Hänen mukaansa kirkon suurkeräystä tehdään seurakunnissa yhdessä: se ei ole yhden ihmisen urakka.
– Tulosvastuuta en ota omille harteilleni. Minulla on tukenani kokeneita työntekijöitä Karjasillalla. He kantavat päävastuun, Kiviniemi sanoo.
Vapaaehtoinen kippari
on ilonaihe seurakunnissa
Seurakuntien työntekijät Karjasillalla ovat iloisia, kun Yhteisvastuukeräyksen kipparina toimii seurakuntalainen. Kaikkialla ei näin ole, vaan monissa seurakunnissa keräyspäällikkönä toimii työntekijä, yleensä diakoniatyöntekijä.
Aino-Maija Kiviniemi ei ole keltanokka vastuun kantamisessa kotiseurakunnassaan. Hän muutti Vaasasta Ouluun parisen vuotta sitten ja etsi silloin seurakunnasta työikäisille suunnattua toimintaa.
Sitä ei oikein tuntunut löytyvän, mutta Kiviniemi alkoi yhdessä ystäviensä kanssa ideoida tekemistä siltä pohjalta, mistä he itse pitäisivät. Näin syntyi Pyhän Andreaan kirkon Majakka-illat.
Niissä työntekijät tulivat tutuiksi. Lopulta tuttavuus poiki ehdotuksen ryhtyä yhteisvastuun keräyspäälliköksi.
Kerääjän kokemuksella
päälliköksi
Kiviniemi ei väitä olevansa Yhteisvastuukeräyksessä konkaritekijä. Hän on kerännyt lippaalla rahaa Kaakkurin marketin edessä. Rohkeasti hän on pysäytellyt muun muassa Alkossa pistäytyneitä oululaisia.
– Kukaan ei ole hermostunut kerääjille, hän muistelee hymyssä suin.
Kiviniemi ajattelee keräyspäällikkönä olemista ennen muuta kiitollisena siksi, että omaan seurakuntaan kotiutumista hän ei pidä itsestäänselvyytenä.
– Entisellä kotipaikkakunnalla yhteyttä ei vain löytynyt.
Ideoiminen
innostaa
Kiviniemi uskoo lujasti siihen, että seurakunnan toiminnassa tarvitaan erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä vastuun kantamiseen.
– Oman paikan löytyminen seurakunnassa voi alkaa pienenkin tehtävän kautta. Ei vapaaehtoisuuden tarvitse tarkoittaa aina jotain suurta ja aikaa vievää. Pienikin panos yhteiseen hyvään riittää.
Aino-Maija Kiviniemeä keräyspäällikkönä olemisessa innostaa mahdollisuus ideoida rahan keruuta. Hän toimii koulutuspäällikkönä ammattiopisto Luovissa ja brainstormaus, aivoriihet porukalla, ovat hänelle tuttua palkkatyön kautta.
Vapaaehtoisten joukko
tuo kirkkoon virtaa
Kiviniemi pitää tämänvuotisia keräyskohteita, Haitia ja Suurella Sydämellä -verkostoa, tarpeellisina. Vaikka Haitille on kerätty varoja aikaisemminkin, maa tarvitsee yhä muiden tsemppiä noustakseen jaloilleen vuoden 2010 maanjäristyksestä.
Suurella Sydämellä -palvelua Kiviniemi pitää oivallisena siksi, että sivustolta näkee helposti, millainen kirjo vapaaehtoispestejä on tarjolla apua tarvitsevien hyväksi. Kansalaisia tarvitaan yhtä lailla juttuseuraksi kuin esimerkiksi kaluston, pöytien ja tuolien kunnostajiksi.
Keräyspäällikkö pohtii, voisiko laaja vapaaehtoisten joukko uudistaa kirkkoa samalla tavoin kuin herätysliikkeet tekivät aikoinaan.
– Yhdessä tekemisestä – yhteisöllisyyden lisääntymisestä – tulee virtaa kirkkoon, hän luottaa.
RIITTA HIRVONEN